Vuoden nollaysi SM-skabat ovat ohi. Sanna & Neleh –tiimi rantautui kotikulmille hyvillä mielin ja kokemusta viisaampana. Viikonloppua voidaan tuloksista huolimatta pitää onnistuneena, sillä skarppasin erityisen hyvin jokaiseen starttiin – en muista, milloin olisin onnistunut pitämään asenteeni yhtä tasaisena. Uusi psyykkausmenetelmäni kantaa hedelmää ja olen valmiimpi tekemään hyvää tulosta.

Neleh finaaliradalla © Juha Lehtikangas

Perjantaina saavuimme Kemiin kuopiolaisessa poppoossa. Kiitokset Maijalle, joka toimi kuskin roolissa koko matkan. Majoituksesta kiitämme puolestaan Ritvaa, jonka mökkimaisemat tekivät SM-viikonlopun tunnelmasta kodinomaisen. Jentekin viihtyi saadessaan spurttailla vapaana ja olla villilapsi vanhojen kavereidensa kanssa. Sunnuntaina saimme relata Kemin päässä, sillä jollakulla oli maanantaina vapaapäivä.

Neleh toimi oletetusti hyvin, vaikka tekikin kaikkien aikojen hirveimmät pysäytyskontaktinsa. Minä huolehdin lopullisesta sabotaasista.

Joukkueemme kaksi ensimmäistä koirakkoa hylättiin, joten jälkimmäisten oli helppoa tekaista nollat. Nelehin rata oli onnistunut puomia lukuun ottamatta, joten läksimme loistavilla fiiliksillä seuraavaan päivään.

Sunnuntaina taivas ripsautteli vettä. Neleh sai liukkaaseen pohjaan parempaa otetta lämmittelyesteillä. Ikäväksemme sade yltyi Nelehin lämmittelyyn ja starttiin: neljän millin turkki oli muutamassa minuutissa läpimärkä. Koiraa paleli ja reppana yritti viettää autolle päin. Märkään lähtöön istuminen oli vastenmielistä ja videoltakin näkee, kuinka epätoivoisesti koira steppailee ennen lähtölupaa. Kiljahti vieläpä protestiksi. Rata kulki ehkä aavistuksen normaalia tahmeammin, mutta todellisuudessa Neleh ei baanalle päästessään sadekelistä välitä.

Keppien jälkeen aloitin tunaroimisen. Pitkä, takaviistoon suunniteltu valssi muuttui aivan ajattelematta tehdyksi perusvalssiksi. Neleh pelasti lopun radan, koska uuno ohjaaja oli ihan väärässä paikassa. Putkeen syöttö oli hidas kuten myös seuraavalle hypylle vienti, jolle jouduin lähettämään koiran. Sain melkein koottua itseni takaisin peliin, mutta tiesin ihanneajan olevan tiukilla, joten häsläsin liikaa. Lopullinen naula pureutui arkkuun muurilla: käteni huiskautus opasti koiraa hakemaan väärää hyppyä. Emme selvinneet kaarroksesta riittävän nopeasti ja tulostaulu oli armoton: ratavirheetön suoritus ei riittänyt neljän metrin sekuntivauhtiin vaan ihanneaika ylittyi 27 sadasosalla.

Moni hyppyradalla epäonnistunut syyttää jopa turhan härskisti sadesäätä ja kentän liukkautta oman ohjausmokan sijaan. Olisinhan minäkin voinut pelastaa virheeni napakalla käskyllä ja nopeuttaa suoritusta kolmen kohtalokkaan kymmenyksen verran. Jos Neleh vain kuulisi.

Ennakoitu valssi; kuivalla radalla Neleh kiljui koko matkan © Juha Lehtikangas

Finaaliin lähdimme 24. sijalta. Sää suosi ja Nelehkin oli jälleen oma kiljuva itsensä. Alun kääntö tuntui tökkäävältä, mutta varsinainen kömmähdys kävi kepeillä. Vetäisin koiran viime tipassa toiseen väliin. Keppisyöttövirheitä meille on viime aikoina sattunut aivan liikaa, joten ottakaamme tästä opiksi. Olisin toivonut koiran ottavan finaalin kunniaksi keinun kunnolla, mutta nelehmäiseen tapaansa koira päätti minun edistäneen liikaa ja pyyhälsi esteestä ohi. Näitäkin sattuu silloin tällöin. Muuten rata toimi varmuudella, mutta toki sitä mieluiten esittäisi parasta osaamistaan.

Rimat pysyivät paikoillaan eivätkä palikat lennelleet edes liukkaalla hyppyradalla muurin takakierrossa. Hyvä Neleh!

Yhteistulokseksi keräsimme 14,00, jolla lohkesi 40. sija. Jei!

Kooste Nelehin SM-viikonlopusta. Neleh-fani voi bongata finaaliradan myös toisesta vinkkelistä (mini 027).

 

SM:ien vuoksi en heittäydy kielekkeeltä alas vaan kohtaan uudet haasteet entistä sisuuntuneempana.