Kesä tuli ja pörriäiset. Punkkikausi on käynnistynyt, joten vaarin edelliskesistä ottaneena aioin iskeä konkkaronkkaan kunnon myrkyt. Niin kävikin, että eräät ehtivät ensin ja oli ryhdyttävä muihin toimenpiteisiin.Viimeisestä kouluviikosta aioimme ottaa kaiken ilon irti koko nelihenkisen poppoomme voimin. Ikävä kyllä koirat joutuivat sosiaaliseen eristykseen pienten ystäviemme johdosta.

Peltosalmen maaseutuaikamme on nyt virallisesti ohi. Kokka käännettiin toistaiseksi kokonaan pois Ylä-Savosta. Kaikki opiskeljaelämään liittyvä maallinen omaisuus on roudattu Ouluun ja täällä majailemme viikonlopun yli. Kesän vietämme pääasiassa Kainuun maisemissa. Maanantaina tiedossa on jälleen tavaran siirto-operaatio, jota en kuitenkaan näin flunssan kourissa ja muuttamiseen kyllästyneenä jaksa edes vielä ajatella. Ehkä huomenna.


Neleh on pysytellyt toipilaana sitten äitienpäivän. Kävimme hakemassa tuoreet rokotukset. Vaaka kertoi lukeman kohotessa yhdeksään kiloon, että toipilaana on oltu eikä muutosta liikunnassa ja aktiivisuudessa oltu huomioitu ruuan määrässä. Neleh on jo palannut normaaleihin linjoihinsa, vaikka olikin melko pullukka. Tankeroa, jonka kylkiluut tuntuvat vain hädin tuskin, en ikipäivänä hyppyyttäisi kentällä. Puhumattakaan ylipainon vaikutuksesta etupään rasitukseen. Nappularuokinnalla aktiivisuustason muutokset on huomattavasti helpompi huomioida. Kun koira sahaa muutenkin vaihtelevasti kotiruuan ja luiden välillä, tahtoo paino heitellä jonkin verran. Sydän 5-vuotiaalla kuunneltiin terveeksi jo vasta-ainetestiverikoetta otettaessa.

Käymme Nelehin kera vielä kerran hierottavana maanataina. Ensi viikon Kajaanin kisoissa oli tarkoitus tehdä viimeiset kisakontaktit ennen SM-kilpailuja, mutta jätin mummelin ilmoittamatta. Painelemme siis suoraan arvokisoihin. Epävarmuustekijä on korkea koko talven treenaamattomuuden ja estetauon jälkeen. Taisimme koittaa agilityä viimeksi KASsin kisoissa toukokuun alussa. Eihän koiralla ole mitään hätää, mutta minähän tähänkin asti olen kisamme harjaamattomuudellani tyrinyt.

Eo-pojan kanssa lähdemme Kajaaniin, mikä on ihan taktinen veto. Näitä kisoja ja SM-joukkueeseen nakittamista lukuunottamatta en ole suunnitellut kilpailemista Eon kanssa sen kummemmin. Senni sen sijaan saa kilpailla Eon kanssa miten paljon haluaa, ja tavoitteeksi voisi asettaa esimerkiksi AVAutumisen (sitähän omistaja kovasti toivoisi ;). Tuore parivaljakko oli käynyt Active Dogin epävirallisissa tekemässä puhdasta jälkeä. Jälkimmäisen puhtaan radan Senni oli hyllyttänyt taktisesti palauttamalla Eepan A:lle. Yhteistyö parin välillä sujuu mainiosti, joten ainakin henkilökohtaisella tasolla uskon, että pari voi olla hyvinkin menestyksekäs. Ohessa video parin hienosta nollasta mölliradalla.