Alkusyksyn kisat ovat sujuneet alkuperäisten tavoitteiden mukaisesti: Eo on yritetty saada kolmosiin ja Nelehille SM-nollat. Olemme kisailleet kotikonnuilla ja kävimme Nelehin kanssa tunaroimassa Kemissä. Kemin kisat toimivat kenraaliharjoituksina ennen piirinmestaruuksia ja kuten asiaan kuuluu, ne menivät täysin pieleen. Kisaaminen tuntui hyvältä, mutta tulokset eivät siltä näyttäneet. Neleh teki kaikkea mielenkiintoista kuten otti kieltoja kontaktiesteiltä, joten otin ainakin kontaktit kunnolla tuhraten niihin runsaasti aikaa. Saavutimme jopa ennätystuloksemme 39.03, joka onkin melkoisen komea tulos. Näiden kisojen jälkeen olo oli kaikkea muuta kuin luottavainen tulevia kisoja ajatellen: koira voisi tehdä mitä tahansa enkä olisi yhtään yllättynyt.

Piirinmestaruudet olivat siis vuoden viimeiset suuremmat ja samalla kesän päätöskisat. Viikonloppu onnistui mainiosti. Löysin oikeanlaisen varmuuden, rentouden ja luoton radalla, josta keräsimmekin tukun hyviä tuloksia. Lauantaina Eo oli vain yhdellä radalla, koska tarvitsimme vain yhden nollan seuraavan viikon kisoja varten, jolloin tahdoimme olla vielä kakkosissa. Poika teki varman nollan, vaikka eksyikin putkessa ja kulutti arvokkaita sekunteja. Nelehin kanssa teimme mukavan nollan ensimmäisestä kisasta. Toisella radalla koira pudotti ensimmäisen riman ja kuono maassa jahkaili ennen putkea, mistä saimme vielä kiellon. Lauantaina oli vuorossa piirinmestaruusjoukkuekisa, johon kumpikin koirani osallistui. Neleh teki ainoan nollan minijoukkueessamme, joten yhteistulos ei riittänyt korkeammalle kuin neljänteen sijaan. Eo teki myös näppärän nollan, samoin koko muu joukkue. Koska muut medijoukkueet hylättiin, voitimme kisan puhtaalla nollasuoralla. Kaksi puhdasta rataa Eolta on kelpo suoritus ja siitä on hyvä jatkaa seuraaviin kisoihin. Nelehin samaiset kaksi nollaa loivat uskoa seuraavan päivän yksilökisaan. Olisiko nyt mahdollista tehdä kaksi nollaa oikeassa paikassa?

Hyppyradalla teimme jälleen hyvän nollan, joka oikeutti meidät PiirM-kamppailussa toiselle sijalle sadasosasekunnin erolla johtavaan koirakkoon. Pullat olivat hyvin uunissa. Myös perusrata toimi hyvin ja fiilis oli edelleen erinomainen. Nollamme kariutui heti ensimmäiseen hyppyyn, jonka rima tippui armotta. Muuten yhteistyö toimi. Kisarutistukseemme on silti pakko olla tyytyväinen: tätä haluaisin nähdä useammin. Piirinmestaruuskisassa vitosemme riitti peräti toiseen sijaan, koska vain voittaja sai kummaltakin radalta nollan. Aikamme ei olisi millään riittänyt voittoon edes puhtailla nollilla eli sijoitus oli kohdallamme paras mahdollinen.

Seuraavana viikonloppuna olimme oman seuran kisoissa Honkapirtillä. Kisat olivat tällä kertaa vähemmän hohdokkaat. A-kisa oli seuranmestaruuskisa ja cavalierien rotumestaruuden karsintakisa. Sain möhlittyä kummankin koiran keppejen aloituksen: Eon kanssa olin yksin syyllinen, Nelehin kanssa vikaa oli myös koirassa. Tuloksena viisi virhepistettä. Pääsimme sentään cavalierien finaaliin, mutta siellä mokasin radat toistamiseen. Itse asiassa Nelehin finaalirata oli viikonlopun paras ratamme lukuunottamatta kepeillä hidasteluani, jonka aikana koira ehti kipaista putken väärään päähän. Eo oli vallaton enkä saanut sitä käteen vaan poika irtosi sekin väärään putken päähän heti alussa. Iltapäivän startti oli Nelehiltä mukiin menevä kunnes se häikäilemättömästi loikaisi puomin kontaktin. Anteeksiantamaton virhe. Jos jotain hyvää radoistamme löytyi, se oli Eon viimeinen startti. Rata ei ollut millään tavalla hieno, mutta nolla se oli ja sillä nousimme kolmosiin. Eo teki kakkosissa tasaista nollan ja viitostuloksen vuorottelua ja nousimme kolmosiin kuudella startilla (Nelehiltä vaadittiin yhdeksän).

Sunnuntaina kävimme pyörähtämässä vain yhdet startit. Eo-paran ensimmäinen kolmosten tulos oli 9.86. Nopea kielto ja silti aikaa meni lähes viisi sekuntia yli ihanneajan. Neleh pääsi vajaat kaksi sekuntia ihanneajan alle riman pudotuksella, mikä vastaa Nelehin tasoa oikein hyvin tavallisessa melko tiukan ihanneajan kisassa. Eoon on tultava valtavasti vauhtia, jos sen kanssa aikoo päästä kolmosten ihanneaikoihin edes hyvällä suorituksella. KASsin kisat todistivat jälleen, kuinka en osaa tehdä radalla mitään oikein: ratasuoritusteni pohjalta passittaisin itseni kertaamaan perusasioita takaisin alkeiskurssille ja mielummin pitkälle sellaiselle. Seuraavaksi suuntaamme Kajaaniin ja katsomme, mihin vauhti ja ohjaajan pääkoppa siellä riittävät vai riittävätkö mihinkään. Pyörittelen mielessäni mahdollisuutta saada SM-nollat myös Eolle.. Kepit ovat edelleen kesken.