Viimeisimmät vapaapäivät ovat sujuneet agilityhöysteisen teemaviikonlopun parissa Kajaanissa - kolmen päivän aikana Jente on päässyt suorittamaan monen sorttista harjoitusta, kun taas Eo ja Neleh ovat saaneet aivotyöskentelyä puomisulkeisilla.

Viime maanantain harkoissa kokeilin puomia Nelehin kanssa. Suoritus oli onnettoman hidas eikä lainkaan kilpakelpoinen. Keskitymme tiukasti kontaktiosan vahvistamiseen. Ensi viikolla osallistumme kotikisoihin: Nelehillä on sunnuntaina kolme starttia ja tulin ilmoittaneeksi Eonkin kahdelle radalle. Poika menee joko hyvin tai huonosti. Todennäköisyytensä puolesta jälkimmäinen vaihtoehto vie huomattavasti pidemmän korren.

Muutama kuukausi sitten tein terävän havainnon: Jente ei osannut puomin kontaktia. Hyvä minä, joka omistin jo kolmannen kontaktiongelmaisen koiran. Nelehille en ole aikoinaan osannut opettaa puomia, Eon kanssa saatoin epäonnistua pelkkää harjaantumattomuuttani. Mutta miksi myös Jente, jonka kanssa olen toiminut tismalleen oppikirjan mukaan? Epäonnistumisesta sisuuntuneena päätin unohtaa kaikki typerät bc-koulutusmetodit. Olisi aika käyttää maalaisjärkeä ja turvautua omiin koirankoulutustaitoihin. Cavalier ei ole ruudinkeksijä, mutta koira se sentään vielä on.

Koiran älliä hyödyntämällä olemme ottaneet Jenten kanssa valtavan edistysaskeleen. Sintti on todellakin ymmärtänyt kontaktin syvimmän tarkoituksen. Viime perjantaina siirryimme Home made -beibipuomilta oikealle kilpaesteelle. Ohessa on videokooste lauantailta ja sunnuntailta. Estesuoritus on vielä kovin raakile, ja tarvitsee paljon harjoittelua. Silti olen äärettömän tyytyväinen, sillä typy on edistynyt erittäin nopeasti toistojen vähäiseen määrään nähden. Elämä on ollut sangen hektistä koko alkuvuoden ja koirien kouluttaminen on kokenut inflaation.

Ensi kuussa aloitamme keppien opettelun.