Juhannus vierähti jälleen agilityn merkeissä. Vuorossa oli kolmannet Rokualla vietetyt keskiyön auringon agilitykilpailut joskaan aurinko ei kehdannut näyttäytyä iltasaikaan tänä vuonna. Perjantai ja lauantai-aamu olivat aurinkoisen kauniit, muuten satoi enemmän tai vähemmän. Suomen kesä on tunnetusti kurja, edellisviikon SM:ssäkin taivas vetisteli. Raahaudumme lähes joka viikonloppu joihinkin agilitykarkeloihin, joten oletan sään suosivan jossain vaiheessa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tällä kertaa olimme liikkeellä telttamajoituksella. Vesisateesta huolimatta yöpyminen sujui rauhallisissa ja ennen kaikkea kuivissa merkeissä. Kahtena aiempana vuonna alueella on ollut voimassa metsäpalovaraa, mutta tällä kertaa myös avotulen tekeminen oli sallittua. Mikäs siinä notskilla suojassa istuskellessa, vaikka ulkona jymisee ukkonen. Lisäksi Rokuan kisapaikka tarjoaa ehkä parhaimmat mahdolliset ulkoilumaastot agilitykilpailua varten.

Viiden startin viikonlopusta mieli jäi erittäin valoisaksi. Neleh toimii tällä hetkellä upeasti. Radalla työskenteleminen koiran kanssa on suuri nautinto ja yhteistyö toimii kuin rasvattu. Tähän pisteeseen pääseminen ei ole ollut helppoa, joten iloitsen mahtavasta fiiliksestä niin kauan kuin sitä vain riittää.

Perjantaina sorruin vanhaan hylkykaavaani: kuvittelin ohjaavani koiraa

 varmasti putkihylkypaikasta, mutta toimin toisin kuten saatoin videolta todeta.

Lauantain aamuradalla tahdoin ehdottomasti onnistua ja tätä pidin viikonlopun tärkeimpänä starttina. Mieltäni vaivasi jälleen pieni asenteen puuttuminen. Asennetta pitää löytyä, jos on tarkoitus takoa hyvää tulosta. Neleh kun ei ole mikään paimenkoiratyyppinen agilitykone. Rata oli omalta osaltani kammottava. Menoni muistutti lähinnä sunnuntailenkkeilyä ja suunnittelemani ohjauskuviot tyssäsivät heti alkuun. Olin niinkin ulkona touhusta, että ryhdyin kesken radan muistelemaan, mihin rata seuraavaksi jatkuu. Nollatulos radalla, jolla oli kaikki katastrofin ainekset, kertoo Nelehin hienosta kisakunnosta - koira toimii kuin unelma vaikka takaperin ohjaten.

Iltaradalla meno tuntui jälleen upealta. Kolmanneksi viimeisellä hypyllä Neleh pudotti riman. Pudotus oli hieman epätavanomainen, sillä koiran etupää luisti pehmeällä hiekalla hypyn jälkeen aiheuttaen takajalkojen osumisen rimaan. Viitosesta huolimatta olin tyytyväinen. Lauantain starttien yhteistulos oli Friskies Cupin osakilpailu. Tuplanollia ei luokassa tullut, joten Neleh kipusi viidellä virhepisteellään voittoon.

Lauantaina Eokin pääsi areenalle. Hermostuneena kurkin poikaa piilotellen teltan takaa Sennin ja Eon ensimmäistä virallista starttia. Eon meno on mainiota Sennin ohjaamana ja sitä oli ilo katsella. Koira näyttää nauttivan, mitä allekirjoittaneen ohjaksissa ei ole enää pitkään aikaan ollut havaittavissa. Ensimmäiseltä radalta hienosti viitonen: koira lähes syöksyi monen muun tavoin keppien ensimmäisestä välistä vieressä möllöttävään putkeen, mutta tiukka ohjaus ehti pelastaa tilanteen. Muuten rata sujui mitä mallikkaimmin. Iltaradalla ohjaus rakoili lopussa ja koira suoritti hypyn väärään suuntaan. Hienoa työtä Senniltä joka tapauksssa. Tämä pari pääsee varmasti paljon parempiin tuloksiin kuin minä Eon kanssa.

Sunnuntaina teimme mummon kanssa tuplanollan seuraavia SM-kilpailuja varten. Jei! Viime vuonna se ei näin helposti irronnut. Maininnan arvoinen asia on puomin suoritus, joka ei toimi. Puomi on suurin heikkoutemme ja ainoa asia, joka ei tällä hetkellä ole aivan hanskassa. Myös keinun suoritus on huteralla pohjalla: koira pysyy esteellä riittävän pitkään, mutten saa yhtään etumatkaa. Keinua ei ole vielä uhka, mutta puomi voi koitua kohtaloksemme.

Tulevana viikonloppuna tie vie Pohjois-Ruotsiin, missä meitä odottavat uudet haasteet. Nelehkin pääsee nyt ensimmäistä kertaa virallisesti ulkomaille.