Käväisimme eilen Kajaanin minikisoissa. Matka ei onneksi ollut pitkä, sillä olemme viettäneet koko kesän täällä Kainuussa. Kajaanihan on tuo aina sateinen alhaisten nopeusrajoituksien kaupunki, jossa pyöräilijät ovat päättäneet suorittaa sunnuntaiajelunsa keskellä autotietä. Seikat jotka ovat jääneet päälimmäiseksi mieleeni suvesta Kajaanissa.
Nelehin kanssa keskityin ainoastaan kontakteihin. Puomin alla oli putki. Kuvittelin koiran tulevan automaattisesti likemmälle esteelle, kun jätän paljon etäisyyttä. Koira suoritti putken kolmesti ja jälleen joudun moittimaan itseäni, koska luulin koirani kulkevan kuten sheltti. Tuollaiseen paikkaan se on vietävä kunnon haltuunotolla. Pöh minä. Mutta kun lopulta pääsimme puomille, koira suoritti sen erinomaisesti: tarkasti ja nopeasti. Mahtava fiilis ja tältä hylkyradalta koira sai sellasiset kehut, ettei moisia heru paremmastakaan nollasta.
Eepukin osallistui. Alkuperäisten suunnitelmien vastaisesti päätin mennä pojan kanssa itse. Se oli silmiinnähden hermostunut. Yritin vain saada pojan mahdollisimman hyvään vireeseen, jotta radalla olisi hauskaa eikä suoritus menisi väkisin puurtamiseksi. Eo menikin hyvin, vaikkei into ollutkaan samanlaista kuin Sennin kanssa. A:lta kontaktin ylityksestä viitonen. En puhunut juuri mitään ja osasin odottaa kontaktivirhettä, koska ne eivät ole meillä tähänkään asti toimineet. Puomin poika otti hyvin (?): se oikeasti kummastui, kun puomin päässä ei ollut namia jääden haistelemaan. Kuka kolmosluokan koira muka menee tuollaiseen halpaan?
Eo on todella keskeneräinen koira, mikä herkkään luonteeseen ja kolmosluokan vaatimuksiin yhdistettynä ei ole ihanteellinen kokonaisuus ja on tuottanut paljon ongelmia. Toisaalta asia on erinomainen, koska kehittämistä on paljon, mikä taas tarkoittaa suoritusaikojen paranemista pojan oppiessa lisää. Senni saa kuitenkin tehdä Eon kanssa paljon töitä. Hyvin usein junnut kilpailevat taitavalla ja kokeneella koiralla, joka kestää paljon virheitä. Eo ei ole mikään kisavalmis leasing-koira, joka odottaa jotakuta keräämään hedelmät. Menestyessään tämä parivaljakko saa olla täydellisen tyytyväinen pelkästään itseensä, koska Eo ei anna radalla virheitä anteeksi. Toivon näkeväni kaksikon ensikesän SM-kisoissa. Se olisi hieno päätös loistavalle yhteistyölle.
Tänään lähdemme jälleen ajamaan kohti etelää. Kisafiilikset ovat erinomaiset varsinkin, kun kyseessä on itselle vieras kisaympäristö ja Neleh on mahtava kisakumppani. 550 kilometriä ei sen sijaan paljon naurata. Mutta mentävä on sinne missä kisat.
Nelehin kanssa keskityin ainoastaan kontakteihin. Puomin alla oli putki. Kuvittelin koiran tulevan automaattisesti likemmälle esteelle, kun jätän paljon etäisyyttä. Koira suoritti putken kolmesti ja jälleen joudun moittimaan itseäni, koska luulin koirani kulkevan kuten sheltti. Tuollaiseen paikkaan se on vietävä kunnon haltuunotolla. Pöh minä. Mutta kun lopulta pääsimme puomille, koira suoritti sen erinomaisesti: tarkasti ja nopeasti. Mahtava fiilis ja tältä hylkyradalta koira sai sellasiset kehut, ettei moisia heru paremmastakaan nollasta.
Eepukin osallistui. Alkuperäisten suunnitelmien vastaisesti päätin mennä pojan kanssa itse. Se oli silmiinnähden hermostunut. Yritin vain saada pojan mahdollisimman hyvään vireeseen, jotta radalla olisi hauskaa eikä suoritus menisi väkisin puurtamiseksi. Eo menikin hyvin, vaikkei into ollutkaan samanlaista kuin Sennin kanssa. A:lta kontaktin ylityksestä viitonen. En puhunut juuri mitään ja osasin odottaa kontaktivirhettä, koska ne eivät ole meillä tähänkään asti toimineet. Puomin poika otti hyvin (?): se oikeasti kummastui, kun puomin päässä ei ollut namia jääden haistelemaan. Kuka kolmosluokan koira muka menee tuollaiseen halpaan?
Eo on todella keskeneräinen koira, mikä herkkään luonteeseen ja kolmosluokan vaatimuksiin yhdistettynä ei ole ihanteellinen kokonaisuus ja on tuottanut paljon ongelmia. Toisaalta asia on erinomainen, koska kehittämistä on paljon, mikä taas tarkoittaa suoritusaikojen paranemista pojan oppiessa lisää. Senni saa kuitenkin tehdä Eon kanssa paljon töitä. Hyvin usein junnut kilpailevat taitavalla ja kokeneella koiralla, joka kestää paljon virheitä. Eo ei ole mikään kisavalmis leasing-koira, joka odottaa jotakuta keräämään hedelmät. Menestyessään tämä parivaljakko saa olla täydellisen tyytyväinen pelkästään itseensä, koska Eo ei anna radalla virheitä anteeksi. Toivon näkeväni kaksikon ensikesän SM-kisoissa. Se olisi hieno päätös loistavalle yhteistyölle.
Tänään lähdemme jälleen ajamaan kohti etelää. Kisafiilikset ovat erinomaiset varsinkin, kun kyseessä on itselle vieras kisaympäristö ja Neleh on mahtava kisakumppani. 550 kilometriä ei sen sijaan paljon naurata. Mutta mentävä on sinne missä kisat.
Kommentit