Eon kanssa tilanne oli mielenkiintoinen, koska meiltä puuttui vain yksi nolla ykkösistä. Minulla oli hyvä tuntuma kisan suhteen, koska työskentely Eon kanssa on ollut helppoa. Yleensä olen pitänyt Andersin radoista eikä tämänkertainen tehnyt poikkeusta. Voisin sanoa, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun Eo ei haikaillut minkään ylimäärisen perään. Tulos oli varma nolla, vaikka lopussa suunnitelmani osoittautui huonoksi ja viimeiselle aidalle piti tehdä isompi lenkki. Voitimme luokan, koska muita nollatuloksia ei tullut.
Eo vietti ykkösissä kahdeksan startin verran (Nelehin kanssa tuhrasimme luokkanousuun kymmenen pyrähdystä, huomattavaa edistystä on siis tapahtunut :). Viisi ensimmäistä kisaamme näyttävät olleen tällaista alkuhöpötystä, kun taas viimeiset kolme starttia olen malttanut ohjata kunnolla ja tuloksia syntyy heti. Hienoa. Milloinhan pääsen seuraavan kerran starttaamaan ykkösissä?
Nelehin kanssa ei sen sijaan mennyt kovinkaan loistavasti. Alussa oli kahden hypyn ja puomin muodostama suora. Koira siis näki jo lähdössä, että ollaan menossa puomille. En käsitä, miksi Neleh toimi niin kuin toimi, vaikka olen katsonut tapauksen videolta monta kertaa. Olen sijoittunut oikeaan kohtaan ja osoitan selkeästi puomia kertoen selkeästi menosuunnan. Silti Neleh menee puomista ohi, minun ja esteen välisestä puolen metrin raosta. Neleh, jonka kanssa on harjoiteltu puomia joka suunnasta. Kepeillä koira jätti kiertämättä viimeisen välin, vaikken mielestäni tehnyt mitään treeneistä poikkeavaa. Minun oli vaikea korjata koiraa oikein ulos esteeltä, koska sillä oli koko ajan kuono maassa ja yhtäkkiä hajut kiinnostivat kovasti. Neleh oli taas vähän haahuilutuulella, mitä osasin odottaa neidin haistellessa koko ajan ennen ratasuoritusta. Onneksi on tuo Eo, joka toimii mallikkaasti, joten jaksan tyriä Nelehin kanssa aina uudestaan ja uudestaan.
Kommentit