Jenten ensimmäinen vuosi kului loppuun tänään.

Jente oli tomera pieni pentu, mutta laumakeskeisyyden oppiminen vei tovin. Marsu juoksenteli omia teitään ja lähti mielellään uusien tuttavuuksien matkaan. Iisalmen tiluksilla yksin teutaroivasta cavalierpenikasta tuli tuttu näky. Välillä olin helisemässä naperon kanssa: taas otus juoksi häntä viuhtoen vieraan ihmisen luokse. Osa ihmisistä piti luokse rynnistävää pentua lutuisena, toiset yrittivät huomaamattomasti liueta paikalta kakaran iloitellessa kintereillä.

Ensimmäinen kesä sujui Hollannista saapuneen Quitan kanssa riehuen. Pentupoppoo viihdytti tehokkaasti itse itseään. Vaikka Jente on tutustunut runsaasti niin toisiin koiriin kuin lemmikki- ja kotieläimiin, vasta Kajaanissa vietetyn kesän aikana Jente löysi sydänystävänsä. Setterit ja mastiffit eivät ole olleet samaa mieltä ylimmästä ystävyydestä, mutta siitä Jente vähät välittää.

Vieraissa juoksemisen Jente on lopettanut - juoksemista itsessään ei. Vapaana villivarsan tavoin kirmaaminen lienee hienointa Jenten kahlitsemattomalle mielelle. Eon kanssa yhteinen sävel löytyi lenkkipolun varrelta. Iisalmen maisemissa parivaljakko katoaa välittömästi metsän siimekseen ja pysähtyy jälleen, kun saavumme takaisin pyörätielle.

Jente ei ole enää typerä pentu. Koiran todellinen luonne on hiljalleen astunut esiin: Typy on erittäin kiltti ja tottelevainen. Tarvittaessa viekas seläntakana vehkeilijä. Älyn jättiläinen se ei ole. Quita on kooikeraivoituksineen usein vienyt Jenten pahoille teille. Ärhäkkyyttä ja periksiantamattomuutta löytyy, vaikka tiukan koulutuksen ansiosta piirteet harvoin näyttäytyvät. Vain agilityssä Jente on saanut hyppiä nenille.

Jente on viime vuoden oma pieni hairahdukseni - valinta on osoittautunut aivan loistavaksi.

Videokooste Jenten ensimmäisestä vuodesta