KASsin vappukisoissa ilma suosi kerrankin! Keli oli todellakin mainio ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta koko viikonlopun. Radan saattoi helposti juosta jäätymättä ihan t-paidassa. Kenttä oli vielä märkä: erityisesti toisessa päädyssä oli lätäköitä ja aika ajoin kenttä oli eräänlaista kuravelliä. Minua ne eivät haitanneet, koska ne eivät vaikuttaneet ohjaamiseen tai omaan etenemiseen radalla. Jotkut ihmiset marisivat tietenkin, koska aina pitää olla jotakin valittamista. Sää oli siis suosiollinen, mutta sitä eivät viikonlopun radat omalta osaltani olleet.

Mujusen viikonlopun radat olivat siitä erikoisia, ettei kertaakaan nähty puomia. Useasti kentällä seisoi vain keinu, mikä tuntui jo hyppyratamaiselta. Lauantain kolmosluokan radat olivat mielenkiintoisia. Eräät moittivat vaikeiksi, mutta ajattelin niitä enemmän haasteellisina. Ensimmäisen radan Neleh karkasi lähdössä enkä ehtinyt aivan sinne, mihin tarkoitukseni oli. Hylky johtui siitä, että tein itse epämääräisen liikkeen, joka sai koiran kääntämään kurssiaan juuri sopivasti, että hyppäsi kakkoshypyn väärään suuntaan. Neleh ei kuule eikä näe hetkeen mitään lähtiessään: huutaa vain ja syöksyy eteenpäin, suorittaa esteen, jos sellaiseen törmää tai sitten juoksee vain suoraan. Halusin yrittää mielenkiintoista rataa hylystä huolimatta, mutta sekin meni mönkään johtuen siitä, että kääntäessäni vartaloa voimakkaasti pois päin katsoin kuitenkin koiraa (ja putkea päin), mikä riitti saamaan koiran putkeen. Neleh sinkosi kolmen ensimmäisen hypyn jälkeen ensimmäiseen ansaputkeen (kyseessä oli aidalta 3 kuljetus kolmen putken suun ohi hypylle 4) kyllä sellaisella raivolla, että epäilen olisiko tuossa ollut mitään tehtävissä... Neleh meni hylyn jälkeen vielä toisenkin kerran tähän samaan putkeen. Halusin koittaa haastavaa kepeille menoa (suora putki, pituus ja 90 asteen käännös kepeille, kun kauempana näkyi jälleen kolme putken suuta) ja sekin epäonnistui, kun Neleh oli tietysti taas menossa putkeen. Se oli surkea suoritus kaikin puolin. Toisella radalla oli kentällä poikittain kaksi putkea, joista piti aina lähteä "väärään suuntaan" eli Nelin kanssa olisi tehtävä etuleikkauksia. Nyt lähdin rauhallisesti. Päätin pitää koiran lähdössä  millä hinnalla hyvänsä, enkä edes yrittänyt saada etumatkaa. Se onnistui ja koira lähti vasta käskystä, mutta siinä vaiheessa olin tottakai jo liian myöhässä. Etuleikkauksetkaan eivät onnistuneet niin kuin piti, koska jäin jälkeen korjatessani väärää hyppyä. En itse asiassa edes muista, mistä se varsinainen hylky loppujen lopuksi tuli, koska kukaan ei kuvannut suoritusta, mutta katastrofi se oli lähdöstä maaliin.. 

 Sunnuntaina en enää löytänyt sitä varmuutta, joka agilityradalla yleensä on ja lähdin vain koittamaan tai jotain. Eihän se onnistunut. Kisassa C rata oli helppo (pienet kaarrokset voittavat, mutta keskityin nyt tässä kisassa lähinnä pääsemään maaliin). Lähdössä koitin samaa tekniikkaa kuin edellispäivänä ja se toimi, vaikka sen vuoksi ensimmäiseen käännökseen tuli suuri kaarros. Kepeille tultiin suoran putken kautta ja sen olisi pitänyt olla helppo nakki, koska sitä on harjoiteltu iän kaiken. Mutta koira meni toiseen väliin ja siinä vaiheessa se vitone oli sama kuin hylky. Lopetin sen vähäisenkin yrittämisen ja vein koiran riskirajoilla lopun rataa. Loppusuoran putki ja hyppy jäivät suorittamatta, koska vedätin tahallani koiran niistä ohi, mistä seurasi se varsinainen hylky. Siinä viheessa toivo oli jo kuollut ja kuopattu. Sain jonkinlaisen yrityksen päälle seuraavalle radalle, mutta se epäonnistui yhtä surkeasti kuin edelliset. Rata alkoi tiukoilla välistä työnnöillä, ja koska halusin varmistaa lähdön onnistumisen, en voinut ottaa niitä kahta ylimääräistä askelta, jotka kohdan onnistumiseen olisi tarvittu (en tietenkään tajunnut sitä siinä vaiheessa). Olin liian jäljessä, että työntö kolmoshypylle olisi onnistunut ja koira hyppäsi sen väärään suuntaan. Tuotakin kohtaa olemme treenanneet niin usein, että se todellakin pitäisi osata unissaankin. Loppu rata ei ollut hääppöinen. Totesin, että koiran ohjaaminen on yllättävän vaikeaa, kun etumatkaa ei saa, saati pysty sijoittumaan radalle niin kuin se vaatisi.

En ikinä uskonut, että on mahdollista saada neljää hylkyä viikonlopun aikana. Edes viime kesänä, kun yhteistyömme Nelehin kanssa rakoili pahemman kerran ja Neleh tiputti rimoja, tippui puomilta, otti ihmeellisiä kieltoja, ym. (puhumattakaan siitä, että ohjaamiseni oli kamalaa katsottavaa), tulostasomme ei ollut näin surkea. Ihmettelen vain, että miten iknä olemme voineet saada SM-nollat kasaan. Koirassa ei ole tällä hetkellä mitään vikaa, mutta silti tuntuu, etten osaa enää yhtään ohjata sitä.  Pahinta on, etten tahdo uskoa koiraani enää itsekään. En jaksanut kuitenkaan masentua, koska ilma oli niin mainio (toista olisi voinut olla, jos olisi kaiken kurjuuden lisäksi satanut vielä räntää). Yritän nyt unohtaa viikonlopun kisat (ja Rovaniemen ) ja sen, että viimeiset kuusi starttiamme ovat olleet hylkyjä ja että vuoden 18 kisasta kymmenen on ollut hylkyjä ja vain kolme nollia, kun lähdemme viikonloppuna Pietarsaareen.