Ensi viikonloppuna on ensimmäinen adventti eli siirrymme ihan oikeaan jouluaikaan. Syyskauden vedellessä viimeisiään, on tapahtunut pari hienoa ja mainitsemisen arvoista asiaa.

Ensinnäkin Nelehin supervillikkopentu Fasu teki nelehit 2-vuotissyntymäpäivänään: päivän viimeiseltä radalta nappisuoritus ja luokkavoitto. Kyseessä oli Fasun kolmas voittonolla ykkösistä ja koirakko sai lähtöpassit kakkosluokkaan. Vallan upeaa! Fasulle tuleekin nyt pentujen mittainen tauko. Astutus olisi viikonloppuna ja sulhokin löydettiin ihan Helsinkilästä. Fasu ei ole vielä tavannut Sakua, mutta eiköhän pojan maskuliininen charmi pure pikku itikkaankin. Saku kävikin tässä taannoin tapaamassa eläintohtoria ja tuomiokseen sai terveen sydämen ja polvet. Toivomme blenheim-trikki -yhdistelmän olevan hedelmällinen ja jälkipolven vähintäänkin mielenkiintoinen.

Neleh ja Eo viettivät railakkaan viikonlopun Kajaanissa. Eolla ei tosin kovin hauskaa ollut. Poika kun saa talon nartut sekaisin miehisellä olemuksellaan ja käy sellaisilla kierroksilla, että häkkiä kaveri joutui näkemään varsin paljon. Kävimme sentään yhteislenkillä (kahdeksan cavalieria ja amstaffi), joista Eo pitää kovasti, onhan ukkeli varsinainen metsien mies. Kajaanissa ollessamme en voi kuin ihmetellä, kuinka kyseessä voi olla sama Eo, joka ei edes tajunnut Iisalmen kämppikseni narttukoiran juoksua ja tämän vikinää pojan perään. Käsittämätöntä, kuka ymmärtäisi miesten aivoituksia?!

Nelehin kanssa kävimme starttaamassa parissa kisassa. Perusradalla hyllytimme jo kaksi kertaa putkeen ennen puomia estenumerolla kuusi. Sillä ei ollut merkitystä, koska keskityin vain puomiin. Koira oli poikkeuksellisen kuuliainen eikä varastanut lähdössäkään, vaikka olin varautunut erityisiin toimenpiteisiin. Puomilla koira oli rauhallinen, pysähtyi liian aikaisin, mutta vaadin sen suorittamaan puomin loppuun saakka oikein. Neleh ei ollut yhtään oma itsensä: ääliömäinen taulapää, joka pomppii kontakteilta kuin riivattu. Näin saimme oikeanlaisen estesuorituksen eikä (ohjaajan) riemulla ollut rajoja. Hyllytimme vielä seuraavaankin putkeen, jonka jälkeen en saanut millään koottua itseäni ohjaamaan kunnolla, lähdimme radalta. Koiralle jäi hyvä mieli puomista ja minulle vielä erinomaisempi.

Hyppyradalla saatoin keskittyä vain lähdön onnistumiseen. Jätin koiran kahden esteen päähän, käännyin katsomaan ja silloin se lähti. En ole ihan varma, pääsikö se varastamaan vai näytinkö kädellä merkiksi. Kiinnitän seuraavalla radalla asiaan paremmin huomiota. Joka tapauksessa saimme tehdä vanhan kunnon rullaavan suorituksen ilman puomistressiä, mikä tuntui älyttömän hyvältä. Neleh on ihana ohjattava, kertakaikkiaan. Saimme nollavoiton enkä voi muuta sanoa kuin, että minulla on mieletön hyppyratakoira. Kun sama suoritusvarmuus saataisiin puomille, minulla olisi käsissäni mieletön AGILITYKOIRA eikä meitä pysäyttäisi mikään.

Lähdemme ensi viikonloppuna Ouluun ja koirakerhon kisoihin kaikkiin neljään starttiin. Tulostavotteita ei ole: vain puomi ja onnistuneet lähdöt ovat tällä hetkellä tärkeimmät asiat. Neleh on edelleen poikkeuksellisen rauhallinen. Toivottavasti se jatkuu vielä viikonlopun yli, koska vaikeita asioita on helpompi treenata, kun koira ei ole se tavallinen reikäpää.