Minulla on ollut kunnia seurata useiden rottien arkista temmellystä, mutta Make on ollut kaikista siimähännistäni se kaikkein erikoisin. Make oli uskomattoman rohkea ja sopeutuvainen rotta. Se muistutti seurallisuutensa ja alati vallitsevan uteliaisuuden vuoksi enemmän koiraa kuin rottaa. Makella havaitsin myös erityisen hyvää ongelmanratkaisukykyä ja sinnikkyyttä toteuttaa tahtonsa. En voi koskaan unohtaa, kuinka Make nautti elämästä: uusiin ihmisiin tutustumisesta, luutuamisämpäriin sukeltamisesta (sen se teki joka kerta, kun silmä vältti!), villinä ja vapaana rottana juoksemisesta, muoviasioiden maistelemisesta, uusien jemmojen löytämisestä ja ennen kaikkea ympäristön tutkimisesta.
Elämä ilman Makea tuntuu jotenkin vajaalta puhumattakaan syyllisyyden tunteesta, joka aiheutuu siitä, etten ollut rotan tukena sen viimeisessä kamppailussa. En päässyt edes hyvästelemään sitä. On hyvin vaikea kuvitella, ettei Make tule enää ovelle vastaan, kun kutsun sitä, tai ettei se ole piristämässä päivääni hulvattomalla olemuksellaan. Kolmen rotan menettäminen lyhyen ajan sisällä on ollut melko raskasta.
Olen nyt virallisesti jyrsijätön ihminen. Vain me kolme olemme enää jäljellä: minä, Neleh ja Eo. Vaikka Maken tahti olikin jo vanhuuden päiviä myöten hieman tasaantunut, poismeno tuli liian äkkiä ja aivan liian yllättäen. Asian ymmärtäminen vie vielä aikaa.
Make säilytti vilkkautensa ja uteliaisuutensa loppuun saakka.
Kuvat: Hanna K
Kommentit