Eilen pyyhälsimme jälleen Haukkukeitaalle. Oli mielenkiintoista osallistua keskiviikon iltakisaan, joka tuntui melkein epäviralliselta - Eokaan tuskin huomasi eroa, koska olemme niin monta kertaa tuohon aikaan koirakerholle huristelleet. Sää oli ihanan aurinkoinen, joten oli ilo seurailla kisoja.

Ensimmäisenä oli vuorossa mittausoperaatio. Tällä kertaa tuomari laski mittatikkua kolme kertaa mitatakseen säkäkorkeuden, tuloksena 2-1 medin hyväksi. Saimme rastin eri ruutuun kuin viimeksi ja nyt joudumme vielä odottamaan viimeistä tuomaria, joka märää Eon lopullisen säkäluokan.

Starttasimme ensimmäisen mittauksen perusteella mineissä numerolla kaksi. Eo suoriutui radasta hienosti, epävarmuudesta ei ollut tietoakaan ja nyt poika ampui putkiinkin kuin vanha tekijä. Luulen, että riehuminen pellolla Kaapon kanssa antaa pojalle erityistä potkua ja varmuutta menemiseen. Kepit olisivat vaatineet myös "väärän" puolen hallitsemista, joten siinä oli pientä epämääräisyyttä (en opeta Eolle väärää puolta ennen kuin oikea sujuu taatusti hyvin). Siitä ei tullut virhettä, mutta aikaa tuhraantui ihan turhaan. Eo päätti tehdä saman tempun kuin epävirallisissa viime viikon torstaina: jätti vain yhtäkkiä kepit kiertämättä. Yritin katsoa videolta, mitä siinä oikein tapahtui, mutten keksinyt syytä. Eo katsoi koko ajan tiettyyn kohtaan kiertäessään kepin vasemmalta puolen ja muutaman kepin jälkeen se vain jatkoi matkaansa suoraan eteenpäin kohti tuntematonta. Vähän outoa, koska ei se nähdäkseni mitään erityistä katseellaan seurannut. Jatkamme edelleen harjoittelua, väärää puolta emme kiiruhda turhaan. Joten kepeiltä siis viisi virhepistettä ja voitto. Pari vuotta sitten Nelehin kanssa saimme ekoista kisoistamme kympin, joten olen selvästikin kehittynyt niistä ajoista. Kehityksen myötä olen samalla tullut vaativammaksi, mikä ei aina ole hyvä asia.

Nelehin kanssa starttasimme kolmosissa. Rata oli mielestäni miellyttävä: pari tarkempaa kohtaa ja melkoisen pitkä. Suoritus ei ollut kovin hyvä. Alku oli nyt rauhallinen eikä tarvinnut pelätä, että Neleh olisi varastanut lähdössä. Se jaksaa lämmittää mieltä edes vähän. Mutta kun Neleh karautti matkaan, saattoi tapahtua mitä vain. Sain ohjattua sen ihan oikeille esteille, mutta kaarrokset olivat kertakaikkisen valtavia. Puomilla tytsy taas ahdistui ja ryömi sen alas seitsemässä sekunnissa (laskin videolta), mikä ei näytä kovin lupaavalta kesän kisoja ajatellen. Eniten harjoittelun tarvetta ennen SM-kisoja on saada koira haltuun radalla ja kääntymään paremmin. Yhteistyömme on tässä suhteessa ollut ulapalla koko vuoden. Kepit tyrin heilauttamalla kummasti kättäni, jolloin koira aloitti ne väärältä puolelta. Tyhmä minä. aikaakin meni yli 3.01 sekuntia enkä kyllä ihmettele. Taso ei ollut kovin mahtava, koska sijoituimme toisiksi tuloksella 8.01. 

Eon mölliys on nyt ohi. Voitimme ensimmäistä ja viimeistä kertaa torstain epävirallisissa nollalla. Saimme myös ensimmäisen "kisahylyn" ykkösistä. Nyt suurin tavoitteemme on nousta sinne korkeimpaan luokkaan, jonka jälkeen saan mielenrauhan. Ehkä. Katsotaan, mitä uusia haasteita tulevat kisat tuovat tullessaan. Nyt sitten treenaillaan Nelehin kanssa jotain ihan pientä (kontaktit) ennen SM-kisoja ja Eon kanssa hiotaan noita keppejä (menee vielä tosi kauan ennen kuin niistä tulee oikein timantti) ja kisataan jälleen juhannuksena. Aurinko paistaa.