Gällivare 28.-29.6.2008

Kierrämme vuosittain perinteeksi muodostuneita agilitytapahtumia. Tällä kertaa päätimme kokeilla jotain uutta ja vierailla armaassa naapurimaassamme, jossa kaikki on tunnetusti suurempaa ja hienompaa. Gällivaren kisat eivät kuitenkaan suuruudellaan vakuuttaneet: mini3-koirakoita oli vain 7-8 ja maxien kuninkuusluokassa kilpailijoita vaivaiset neljä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ruotsin lappiin on nykyisestä olopaikastamme matkaa kiitettävästi. Otimme varaslähdön perjantaina, jolloin matkasimme kolmisensataa kilometriä pohjoiseen ja yövyimme Kemin tukikohdassa. Kisojen oli määrä alkaa maxikolmosilla yhdeksältä. Aikaerotus puolellamme läksimme ajamaan jälkimmäistä kolmensadan kilometrin taivalta kuudelta Suomen aikaa. Retkelle kelpuutettiin mukaan vain vasta-ainetestatut tapaukset sekä alaikäinen, joten leppoisa reissu oli tiedossa kahden hengen ja kolmen koiran voimin.

Perille löysimme helposti ja hyvissä ajoin. Me kaksijalkaiset olimme täysin ummikkoja ruotsalaisten tavoista kilpailla agilityssä. Ehdimme loistavasti selvittää käytännön perusasioita ja lenkittää koirat ennen ensimmäistä starttia. Todettakoon, että kisajärjestäjät olivat erittäin mukavaa ja avuliasta väkeä. Saimme yöpyä kisapaikalla toko-kentällä teltassamme. Kerholla on erinomaiset sosiaalitilat päärakennuksessa: WC:t, suihkut ja keittiö olivat käytössämme läpi yön. Myös ulkoilupuitteet ovat erinomaiset ja tilaa riittämiin.

Kisapaikka sunnuntaina - sadepilvet lähentelevät

Kisatunnelma oli ennen kaikkea leppoisa. Näissä kisoissa hermo lepää. Havaittavissa ei ollut minkäänlaista stressiä vaan kisat vietiin rennosti läpi vailla Suomessa niin tuttua joka asian suhteen pingottamista. Lieneekö syynä se, että aikatauluun on merkitty vain aamun alkamisajankohta ja ihmiset tulevat koko päiväksi kisamaan sen sijaan, että valittaisivat jatkuvasti aikatauluista. Hienoa oli myös, ettei yksikään koira haukkunut. Rentouttavaa totta vie. Olisi mahtavaa, jos kaikissa kisoissa olisi yhtä hiljaista.

Anders Bergqvistin radat oli enimmäkseen koiran vieressä juoksemista, ohjauskikkailulle tai vaihtoehtoisille ohjaustavoille ei ollut paljon mahdollisuutta. En itse ole nopeiden juoksuratojen fani, koska koen vahvuutemme Nelehin kanssa olevan ihan muissa asioissa. Viikonlopun teemana olivat ilmeisesti suorat putket, koska muunlaisia avotunneleita ei nähty.

Ensimmäisenä oli vuorossa hyppyrata. Yhteistyö ei tuntunut saumattomalta, koska edistin koiraa liikaa. Tuloksena oli varma nolla ja luokkavoitto kahdella kymmenyksellä toiseksi tulleeseen shelttiin. Saimme ensimmäisen hyppysertifikaattimme. Agilityradalla meno tuntui erinomaiselta, mutta puomilta jälleen viitonen ja sekös sapetti. Viisi virhepistettä riitti kuitenkin voittoon tällä radalla.

Neleh odottelemassa lähtövuoroa. Radan reunalta löytyi köntsä lunta vielä kesäkuun viimeisenä viikonloppuna

Kisat olivat ohi jo kuuteen mennessä, joten meille jäi aikaa tutustua myös kaupunkiin ja tiirailla maisemia. Sää oli lämmin ja ihanan aurinkoinen, joskin viima pakotti välillä pukemaan pitkähihaista ylle, pohjoisessa oltiin. Kisasääksi sopiva, ei liian kuuma tai kylmä. Illalla vierailimme vielä puomilla, joka ei toiminut ollenkaan. Koira vain hiipi. Menneellä viikolla Neleh on suorittanut ihan normaalit treenikontaktit, mutta nyt se paineisti niitä hirveästi.

Piknik-paikka

Gällivarea

Suukko

Viime kesänä hankittu taukoteltta on jo osoittanut verrattomuutensa auringonpaahteen ja vesisateen torjunnassa, mutta tällä kertaa se vakuutti ainakin minut hienolla ominaisuudellaan – se pitää hyttyset ja muut lentävät riiviöt ulkona. Jällivaarassa niitä nimittäin on. Onneksi olimme varustautuneet hyvillä teltoilla, sillä minä en ainakaan lähde enää ikinä lappiin ilman kunnon telttasuojaa.

Sinikeltainen tapa järjestää kilpailuja toimi kaiken kaikkiaan hyvin. Rataantutustumiset tuottivat suurimmat vaikeudet. Erinomaista oli, että tutustua sai aina 10 minuuttia. Siinä ajassa ehtii paljon. Alkamisajankohta oli erittäin vaikea määrittää esimerkiksi lounastauon (suurpiirteisesti määrätty aika 45-60 minuuttia kilpailujen välissä) jälkeen. Itselläni oli ongelmia lämmitellä koira, koska varoitusta tulevasta tutustumisesta ei annettu. Kisojen alkamisajankohta ainoana määrättynä aikanakin on ilmeisesti aika häilyvä. Kisat aloitettiin sunnuntaina kello 7.53 kahdeksan sijaan. Olisin jälleen ollut myöhässä, jos olisin piileskellyt koirani kanssa metsässä.

Neleh - urhea telttailija kuumuudesta huolimatta

Sunnuntain aamurata oli kansainvälinen agilityrata. Minä tietysti mokasin viikonlopun tärkeimmän startin heti toiselle esteelle. Ymmärrän vasta nyt, kuinka suuri epävarmuus lähtötilanteissani piilee. Kilpasuoritukseni ja erinomainen fiilis alkavat vasta ensimmäisen 2-4 esteen jälkeen. Olen muutenkin mokaillut paljon aloituksia, koska en osaa ohjata koiraa kaukaa. Huomautuksena voin todeta, ettei Neleh vielä viime kesänä pysynyt yhtään lähdössä, joten taitoni eivät ole päässeet hioutumaan.

Koira hyppäsi myös kontaktin. Palautin sen esteelle, koska meillä oli jo hylky alla. En tiennyt, onko se ihan sallittua, sillä en ymmärtänyt kuulutuksesta kaikkia ohjeita. Yksi koirakko teki saman tempun kakkosissa, joten ehkä emme syyllistyneet hirveään syntiin.

Hyppyradalla mokasin jälleen alun, koska jostain syystä heitin kolmannen esteen jälkeen valssin jaakon sijaan ja ajoin koiran ihan väärään suuntaan. Tulos oli nolla, mutta kömmähdys näkyi ajassa. Sijoituimme toisiksi. Voittaja oli ilmeisesti hyppyvalio, koska hyppyserti siirtyi toiselle sijallemme. En tiedä, olisiko Neleh päässyt ilman töpeksimistäni samaan aikaan kuin sekunnin kaulalla voittanut sheltie. Videolle emme harmittavasti saaneet napattua ainoatakaan rataa, koska kahden hengen tiimimme kilpaili samassa luokassa. Siltä osin en siis päässyt ottamaan opikseni.

Kisoista jäi hyvä mieli. Tavoitteita ei aivan saavutettu, mutta kaksi nollaa ja kaksi hyppysertiä ainakin tarttui hihaan. Viimeisen radan jälkeen kahden maissa sadepilvet alkoivat lähestyä kisapaikkaa, jolloin otimme jalat allemme. Kasasimme teltat ja puoli kolmen aikoihin pääsimme lähtemään seitsemän tunnin ajomatkalle.

Näin kaunis sää vallitsi koko viikonlopun