Viime viikonlopuksi viiletimme Kajaaniin VR:n tyylillä. Olisiko suuri rikos ja eläimen heitteillejättö, jos tunkisin Jenten salaisesti suureen laukkuun kahden tunnin junamatkan ajaksi? Mieli tekisi. Tällä kertaa meillä ei ollut boksia, johon survoa kaksi koiraa lippujen tarkastuksen ajaksi. Kuopio-Kajaani-matkalla 14 kilosta cavalieria kiskotaan hintaa lähes saman verran kuin opiskelijasta. Eivätkä nämä 14 kiloa vie edes yhtä paljon tilaa kuin viereinen kultainennoutaja puolta halvemmalla lattiapaikallaan. Opiskelijasta puhumattakaan. Suosimme vastedeskin bussiliikennettä, joka suhtautuu koiriin huomattavasti rennommin.

Vietimme erittäin mukavan viikonlopun muun muassa treenaamisen merkeissä. Keskityimme vain insanity factorin kasvattamiseen ja silkkaan iloitteluun riemuralliharjoituksilla:

Jente sai jäädä Kajaaniin, kun matkustimme muorin kanssa takaisin Kuopioon. Maanataina vintiö saapui kotiin Kemin kautta.

Sunnuntaiksi saimme eläinfysioterapeutin tiiraamaan Nelehiä. Jälleen pelkoni koiran rikkomisesta agilityllä osoittautuivat turhiksi. Lapojen seudulla oli jumitusta, samoin takareisissä. Tasapainoliikkeissä olisi toivomisen varaa. Jumppaamme ahkerasti ja jatkamme harrastamista tavalliseen malliin. Lähiseudun monipuoliset metsämaastot ovat todella eduksi agilitykoiran arjessa.