Huomenna se sitten alkaa. Se varsinainen kesäloma. Eo on hyvästeltävä jo kotona. Poikaa en ilmoittanut karsintoihin ja se saa jäädä kotiin. Lähdemme siis kahden Nelehin kanssa. Saamme viettää kahdenkeskeistä laatuaikaa aina Oulun rautatieasemalle saakka: Esa ja Opri tulevat Kemin suunnalta ja hyppäämme Helsingin junaan. Tänä vuonna emme yövykään Bodomilla vaan Vallilassa.

Maajoukkuekarsinnat käydään siis tulevana viikonloppuna 21.-22.7. Myyrmäkihallissa. Lauantaina minikoirakoiden pitää ilmoittautua kello 9.15 mennessä. Maxit saavat kerrankin herätä aikaisin. Nelehin lähtönumero on 135 eli starttaamme 21. minikoirakkona. Lähtöpaikka ei ole aivan optimaalisin, mutta parempi kuin startti aivan ensimmäisten joukossa.

Emme ole treenanneet lainkaan agirodun jälkeen. Puomin kontakti on edelleen joko tai. Koira ottaa sen tai on ottamatta. Mitään vippaskonteja on turha yrittää. En turhaan hermoile tuon kontaktin takia, koska koira on muuten unelma ja osaa taatusti, jos ohjaan sitä oikein. Lähden ennemminkin mittaamaan itseäni. Toivon, että kontaktiongelmasta huolimatta pääsemme sunnuntaille. Pelkästään matto alustana luo otolliset mahdollisuudet epäonnistumiselle, koska rimat ovat 35:ssa ja ainakin viime vuonna Neleh liukasteli ensimmäisellä radalla. Näiden kisojen jälkeen olemme joka tapauksessa jäämässä pidemmälle kisatauolle hiomaan kontaktia. Sijoitustavoitetta ei ole: kiinnitän nyt huomiota vain ohjaamiseeni. Tiedän, että jos saan ohjattua edes kohtalaisesti koiraa tänä vuonna, seuraavalla kerralla voimme asettaa tavoitteita sijoittumisen suhteen, kun Nelehin kontaktitkin on treenattu kuntoon.

Sunnuntaina luovutan koiran äidilleni, joka rientää kisojen jälkeen takaisin Ouluun. Minä lähden valloittamaan Eurooppaa. Maanantaina lähdemme Silja Symphonylla Tukholmaan. Siitä on hyvä aloittaa reili. En ole koskaan ollut erossa koiristani näin pitkää aikaa. En tiedä, kummalle ero on pahempi, minulle vai koirille. Ehkä minulle. Vaikka itse olenkin kuukauden lähes täydellisessä uutispimennossa kotiasioista, koirani pääsevät sentään liitämään. Äiti on ilmoittanut myös Nelehin ja Eon Seinäjoelle 4.8., jolloin on cavalierien rotumestaruuskisat. Rohkenen hieman epäillä koireni menestymismahdollisuuksia, mutta toisaalta äiti on osoittautunut varsin päteväksi cavaohjaajaksi, joten parempaa sijaista saa kai hakea. On veikeää pitää peukkuja omille koirille, kun ei itse pääse puikkoihin.

Suomen kamaralla meidän pitäisi olla joskus 22. päivän tienoilla. Ehdin käydä kotona vain pyörähtämässä, koska sitä opiskelijaelämä on. En nyt sentään ihan koulun penkille joudu, mutta Pöljälle karautamme koirien kanssa navettahommiin.

Ciao! Adios! Au revoir! Auf Widersehen!