Uimakausi on pian ohi. Neleh ja Eo osaavat nauttia luonnonvesistä: mitä kauemmaksi viskaa, sen hauskempaa on! Neleh ei sydämensä pohjasta soljuvaa elementtiä rakasta, mutta ui mielellään hakemaan saaliita. Poika on oikea uimari, vaikkakin lelut ovat pääasiassa mielessä.

Jente sen sijaan on varsinainen nautiskelija. Typy on aina ollut määrätietoinen kosteiden asioiden suhteen: niin kauan kuin lunta kevättalvella riitti, neito ei hennonnut kävellä märässä maassa puhumattakaan tarpeiden teosta kostealle nurmelle. Veteen tyttöä ei ole saatu puijattua millään vippaskonsteilla. Muiden koirien rajaton ilottelu ei niin ikään ole vetänyt pikku hienohelmaa puoleensa.

Ihmetys oli jonkinmoinen, kun nirppis kesän taittuessa uskaltautui kastamaan varpaansa ja mulahtamaan jokeen. Sittemmin Jentestä on kehkeytymässä vesipedoista parhain. Tirppa on koiristani ainoa, joka oikeasti seisoo lammikossa pelkästä vedessä seisomisen ilosta.

Jentellä on myös korkeampi viettitaso kuin Nelehillä ja Eolla. Voin hyödyntää sitä agilityharjoituksissa, mikä helpottaa koulutusta. Jente osaa jo putken melko hyvin. Umpikulmaa harjoitellaan vielä. Olemme ottaneet jonkin verran myös pussia ja puomin kontaktia. Muuten olemme keskittyneet yksinkertaisiin ohjauskuvioihin.