Olimme siis koirakerhon kisoissa viime viikonloppuna. Menestys ei jälleen kerran ollut kovin kummoista, mutta jonkinlaista parannusta oli havaittavissa. Itse en ollut tyytyväinen, mutta puolittuihan hylkyprosentti sitten viimeisimpien koko viikonlopun kisojen, jolloin hylkyjen osuus suorituksista oli tuhti 100%. On se vaan kumma, että kisoissa sitä aina huomaa, kuinka typerä ihminen sitä voi olla . En tehnyt tälläkään kertaa poikkeusta. Sää oli varsin mainio (kyseessä olivatkin koirakerhon kisat, joten aurinkoa oli odotettavissa): lauantaina aurinko paistoi koko päivän, vaikka meteorologit kuinka yrittivät tuputtaa sadekuuroja. Sunnuntai oli pilvinen (tottakai, koska olin polttanut naamani edellisenä päivänä ja nyt tajusin rasvata herkän hipiäni kunnon kerroksella) joskin sateeton.

Eoa raahasin mukana koko lauantain. Heti sopivan tilanteen tullen kiidätimme sen mittaukseen. Tuomari ei osannut sanoa aivan tarkkaan, onko öttiäinen nyt sitä teeny weeny -sarjaa vaiko vallan keskikokoinen, kun asetteli mittaa. Mitta laitettiin 35 senttiin ja hivutettiin selkää myöten ja kyllä säkä oikeastaan sen alle meni. Uutuuttaan hohtavaan kirjaan saatin minin kohdalle ruksi ja kehotus uusintamittaukseen vielä kahdelle tuomarille. Alkaa näyttää jo lupaavalta. PikkuE.

Päivän ensimmäinen kolmosten rata oli hylkyjen hylky, suurimpia idioottimaisuuksiani . Alussa oli kaksi suoraa hyppyä, jonka jälleen vauhdista johtuen vaativahko kulma kepeille. Tämä kohta sujui varsin mallikkaasti: Neleh on tehnyt saman treeneissä monen monta kertaa ja tässä tulos. Keppejen jälkeen hienosti alkaneen radan tuhosi huipputiimimme heikoin lenkki, minä. Enpä uskaltanut vaihtaa keppejen päässä puolta vielä Nelehin pujotellessa (edellisissä treeneissä jostakin syystä jätti pari viimeistä keppiä kiertämättä) ja valssi oli auttamattomasti myöhässä enkä ehtinyt katsomaan, mihin koiraa oikeastaan ohjasin. Neleh ohitti seuraavan hypyn varmaan metrillä, koska olin niin hukassa, mutta ennen kuin olin ehtinyt reagoida tilanteeseen yhtään mitenkään, koira oli jo hypännyt väärän aidan.

Seuraavalla radalla tapahtui kummia. Neleh meni ohi keinusta vaikka seisoin ihan esteen vieressä sormi ojossa ja rintamasuuntakin ihan oikeaan ilmansuuntaan. Puolessa välin rataa neiti Neleh meni vielä ohi puomista. Kulma oli kamala, mutta ei sitä ole ennenkään tarvinnut esteelle houkutella. Tuloksena kaksi kieltoa ja sijoitus mikä lie. Yliaikaakin tuli hillittömästi, mikä ei tosin ollut mikään yllätys, ja kontakti oli huono. Viikonlopun puomit olivat yksinkertaisesti surkeita: ei se kontaktia hyppää, muttei ottanut sitä kunnolla kertaakaan. Nyt en keksi enää, mistä moinen. Varmasti teen jotakin väärin. Treenaamme lisää.

Sunnuntai oli toivoa täynnä. Vaikka kuinka huonosti menee, emme lannistu. Täytyyhän sen auringon välillä paistaa risukasaankin. Edes vähäsen. Kävimme seuraamassa kisoja heti aamusta. Jos joku tuomari olisi ollut kisaamassa, olisimme saattaneet saada toisen mittauksen. Mutta eipä ketään ollut koko päivänä, joten kävimme vaihtamassa kisakoirat Eon tilalle.

Ensimmäisenä oli hyppyrata. Varsin kiva, mutta haastava kulma kepeille. Siitä en huolehtinut, koska ainoa asia, joka meillä tuntuu enää onnistuvan, on keppien aloitus. Ei siinä kummempaa mokailua tullut ja radalla yhteistyö toimi kitkattomasti. Olimme lähempänä täydellisyyttä kuin pitkään aikaan. Nolla paukahti ja sitä nollaa osaa jo arvostaa. Ehkä ihailen sitä vielä uudestaan kirjasta. On ollut melkoisen työn takana tuo nolla.

Seuraava rata oli taas kaukana täydellisyydestä . Alku oli vaikea. Rengas toinen este. Edettiin suoraan kentän toiseen päähän ja matkan varrella oli pari väärää hyppyä ja A. Yritys oli surkea: En saanut etumatkaa ja silmän räpäyksessä koira oli jo pyyhältänyt edelle. Liian tiukka Tänne! ja koira kääntyi 90 astetta muurille ja se siitä. Noh, aina ei voi voittaa. Me emme vain tunnu onnistuvan oikein millään, mutta olisihan viikonloppu voinut huonomminkin mennä (vrt. 4 hylkyä). Ei se hirveästi lohduta, mutta yritys jatkuu. Lähdemme jälleen OKK:n epävirallisiin ja keskiviikkokisoihin, johon Eokin ilmoitetaan. Mineihin.