Tyttö Näppärä kohtasi illan vieton tiimellyksessä mielenkiintoisen harmaan möykyn. Laatikosta ei kuulunutkaan papillonvanhusten kärttyisää murinaa kuten niin monena aikaisempana iltana: se oli tyhjä. Tyttö Näppärä lähestyi koppia silmät innosta kiiluen, kömpi sisään ja hoksasi: "Tämähän on tosi vänkä paikka". Kaiveli sieltä, riuhtoi täältä ja lopulta nukahti boksin perälle.
Seuraavana päivänä Tyttö Näppärä vapautui jälleen pentuaitauksesta - hän muisti oitis, missä oli edellispäivää viettänyt! Tällä kertaa laatikko oli jo asutettu. Suomenmestari Kaapo, koko talon kunkkujen kunkku, siellä loikoili. Tyttö Näppärä yritti kaikkensa: odotti kärsivällisesti, heilutti häntää, mielisteli, kutsui leikkiin, jyrsi jopa Kaapon jalkaa, mutta mikään ei auttanut. Kaapo vain murisi. Lopulta Tyttö Näppärä tunkeutui häntä koipien välissä laatikon uumeniin yltyvää ärinää uhmaten. Kaapo oli raivoissaan, mutta väistyi lopulta tieltä ja livahti eteiseen. Pieni sankarimme oli voittanut!
Nyt Tyttö Näppärä rakastaa bokseja. Pesue sai jopa oman kopin pentuaitaukseensa, joten lapsoset voivat nauttia tästä ilosta milloin tahtovat. Ja niin Tyttö Näppärä tekeekin:
Pikkuveljet PB ja DG torkkuvat äidin hellässä huomassa turvallisessa pesässään, mutta missä on Tyttö Näppärä??
Hän on löytänyt oman paikkansa suuressa maailmassa!
Kommentit