Eilen oli vuoden ensimmäinen lämmin kevätsää - lakit ja huivit veke, nyt näyttää koko kotomäki valuvan rinnettä alas aina lammelle saakka! Viikon aikana kevät on ottanut hurjan harppauksen eteenpäin. Ihmiset ovat kömpineet talviunilta ulkoilmaan. Myös oma porukkamme on viettänyt erityisen paljon aikaa pihamaalla.

Vaikka kuopiolaiset ovat kovia ulkoilemaan, on täällä nähtävissä sama lenkkeilymentaliteetti kuin muuallakin: väki on liikkeellä kauniilla ilmalla ja viikonlopun molemmin puolin ihmiset viihtyvät paremmin kotosalla. Ympäri vuoden joka päivä luonnossa liikkuvat koiraihmiset pääsevät osaltaan kurkistamaan myös vapaaehtoisliikkujien rutiineihin.

Kevät tietää kurarallin alkamista. Koirat on pestävä jokaisen lenkin jälkeen, jollei tahdo asua hiekkalaatikossa. Nelehin kesäasu on vertaansa vailla: risut ja männyn kävyt ovat siellä, missä niiden kuuluukin olla ja hiekkaa on äärimmäisen vähän muualla kuin anturoiden välissä. Miinuskeleillä Neleh on joutunut pukeutumaan villapaitaan turkkinsa huonon pakkasen eristävyyden vuoksi. Pakkaspäivät lienevät enää harvassa.

Jente on matalana metsien kiitäjänä pahin risuimuri, vaikkei sillä ole paljoa turkkiakaan. En pääse edes saksimaan koiraa, sillä kaveri on määrä pyöräyttää näyttelykehässä Mikkelissä heinäkuussa. Alunperin tarkoitus oli käydä Varkaudessa ensi kuussa, mutta tulin järkiini - olisi hullua ajaa 160 kilometriä ainoastaan näyttelyn takia. Mikkelissä on näyttelyn yhteydessä myös agilitykisat kolmosluokille.

Ulkoharjoittelupaikat ovat vihdoin sulaneet. Olen laatinut Jentelle yksityiskohtaisen koulutusohjelman. Alan hiljalleen kuopata ajatuksen osallistua Jenten kanssa Agirodun epävirallisiin kisoihin. En millään saa mukulaa tyydyttävälle tasolle vielä heinäkuun alkuun mennessä. Lumi sulaa näillä main aivan liian myöhään.

Nautitaan keväästä. Ties mitä räntää ja loisketta ensi viikko tuo tullessaan.