Kotiutuminen on sujunut hienosti: kaupunkilähiö vastaa kaikkiin peruselämän tarpeisiimme. On kauppaa, apteekkia, kirjastoa, ja mikä parasta, metsää silmän kantamattomiin. Plättänältä Pohjanmaalta kotoisin olevana voin tunnustaa, että niin metsätyyppi kuin korkeuden vaihtelutkin ovat kerrassaan vaikuttavia. S-ryhmä on ikävästi ympäröinyt taajaman, mutta se on vain pieni miinus.

Nelehillä oli maanantaina ensimmäiset harkat. Treeni oli haastava muistaa: keppejä ja putkia veivattiin moneen otteeseen. Ohjasin perin huonosti, sillä tein jatkuvasti perivirhettäni eli vedätän jättäen koiran jälkeen. Hatara muisti aiheutti myös ohjaamiseen kohtalokasta epätarkkuutta. Onneksi pääsemme harjoittelemaan säännöllisesti, sillä se on kipeästi tarpeen. Ja vieläpä ihka aitoina HuPulaisina.

Suomen Agilityliitolle ojentaisin risut edustusseuran vaihdosta koituville kustannuksille: vuoden vaihteen jälkeen toimenpiteestä on joutunut pulittamaan 15 euroa aikaisemman 5 euron sijaan. Olen edustanut KASsia aina siitä saakka, kun aloittelin agilityharrastusta reilut kymmenen vuotta sitten - heti tilaisuuden tullen liitto tuntuu olevan paikalla piraijalauman tavoin nyhtämässä ihmisen roposia. Papukaijamerkin Sagikin tosin ansaitsee toimintansa ripeydestä, sillä itse vaihtoon aikaa kului kolmentoista minuutin verran.