En ihmettele, vaikka viime viikonloppu olisi ollut koko kesän upein.

Työviikon päätyttyä määränpää oli välittömästi metsä. Kerrankin olimme varautuneet sapuskoin. Eväiden käryttämisen yhteydessä aika kului rattoisasti – luppakorvat saivat kuluttaa omaansa kuten tahtoivat.

Jentestä on tullut oikein unelmakoira. Sitten Turku-episoidin tiukensin hieman otetta ja taajamassa harjoittelemme kauniisti hihnatta kulkemista. Muuten en ole koiran yhteiskuntakelpoisuuden eteen tikkua ristiin laittanut. Vaikken ole edes rajoittanut juoksemista metsässä, olemme päässeet yhteisymmärrykseen lintuasioista. Kaveri tulee luokse ja korkeintaan haikailee riistan perään. Jenten kanssa pääsee näköjään aitoja alittamalla hyviin tuloksiin – ei pelkästään agilityssä vaan myös arkielämässä.

Vesihiisit tutkimassa pintaa syvemmältä.

Jente heitti talviturkkinsa heti tilaisuuden tullen keskiviikkona – aivan yllyttämättä tai muuten provosoimatta. Muijasta on tullut oikea vesipeto. Viime kesästä on kehitystä tapahtunut sen verran, että nyt koira noutaa. Nelehilläkin taitaa olla kevättä rinnassa, sillä lammesta kohoava pöllin pää sai muorin oikein vimmastumaan. Kuului loiskis ja kohta toinenkin Jente-sirkan seuratessa esimerkkiä.  

Sorsapari piti Jenteä pitkään jännityksessä. Nämä siipiveikot eivät olleet eilisen teeren lintuja vaan lipuivat rauhallisesti hyvinkin lähelle ylittämättä kuitenkaan Jenten hyökkäyskynnystä.

Neleh käänsi varmasti kaikki kannon kolot imuroiden jokaisen herkkumolekyylin. Tällä kertaa jackpot jäi kuitenkin saamatta.

Kotimatkalla Nelehin nenätyö palkittiin mehevällä jäniksen koivella. Tämä mädäntynyt yksilö ei päätynyt käpäläkokoelmaamme.

Lauantai ja sunnuntai vietettiin kalliolla auringossa kylpien tenttaamisen merkeissä. Koirapartio ei päässyt perille viereisissä puissa pesivistä käpytikoista. Kun naputtelun syy ei selvinnyt eikä yksinkertainen pieni koira saanut vikkeläkinttuisia tikkoja näköpiiriinsä, muut menettivät mielenkiintonsa ja Jente keskittyi jahtaamaan ilman halki lenteleviä kaarnan paloja. Iltaisin ei kotona näkynyt turhaa ilakointia: hajumaailma pökerrytti ahkeran joukon.

Nenäsankarit omilla teillään.

Koirajoukko on vajaa ilman Eoa, mutta hiljalleen uupuvaan rattaaseen alkaa tottua. Eolla on kaikki hyvin ja kuuleman mukaan on jo pulikoinut meressäkin - voin hyvin kuvitella, kuinka Eo yhdessä kaistapääsisarensa kanssa osaa tehdä typeriä päätöksiä. Eo saattaa toisinaan pilkahtaa täällä.