Sunnuntaina 26.3. kävimme Kokkolan kisoissa. Suuntasimme seurakaverin Riitan kyydissä kohti Kokkolaa kymmenen maissa. Kävimme leppoisasti syömässä Kalajoen tuntumassa huoltsikalla. Kisapaikan löytäminen tuotti vaikeuksia, koska kukaan ei ollut ottanut alkuperäisiä ajo-ohjeita mukaan. Löysimme kuitenkin perille paikallisten avulla heti, kun olimme ensin eksyneet messualueelle ja pilkkikisoihin. Aurinko paistoi ihanan lämpimästi, mutta maneesissa, jossa kisat pidettiin, oli kylmä kuten talvella konsanaan. Vaikka paikka oli ahdas, pohja oli ainakin hyvä. Andersin radat olivat mukavia: meneviä, mutta haasteellisia. Estevälit olivat lyhyemmät kuin viimeisimmissä kisoissamme, mikä sopi meille mainiosti.

Ensimmäinen rata oli oikein kiva ja tuloksena hyl. Este numero 9 oli putki ja oli valittava kiertääkö aidan(19) putken vierestä vai lähettääkö koiran putkeen jääden aidan toiselle puolelle. Putken jälkeen oli oltava koiraa edellä. Tarkoitukseni oli mennä putken vierestä ja vielä ehtiä leikkaamaan sen jälkeen, mutta Neleh meni sellaista kyytiä, etten olisi ehtinyt mihinkään, joten lähdin vaistomaisesti oikaisemaan. Olin vain myöhässä ja väärässä kohdasssa, joten törmäys aidan siivekkeeseen oli väistämätön. Leikkaus onnistui, mutta koska tuhosin radan, seurasi hylky. Neleh meni mainiosti loppuun ja puomin kontaktit olivat todella hyvät. Pakko myöntää, että ensimmäistä kertaa ikinä, koirani sai nollan ja minä hylyn=D. Todella hyvä esimerkki siitä, kuinka koira ei tee radalla virheitä vaan ohjaaja. Tilanne oli mielestäni erittäin hauska, mutta nollalla olisimme voittaneet, koska yhtään nollaa ei tullut. No joo, on ihan turha jossitella varsinkin, kun puhutaan niin herkästä lajista kuin agility.

Toinen rata ei ollut yhtä kamala, vaikka tyrin senkin. Emme ole voineet harjoitella pussia pitkään aikaan, koska se on ollut rikki. Nyt, kun saimme ehjän pussin hallille viikko sitten, unohdin harjoitella sitä. Neleh on mennyt välillä päättömänää putkiin, joten oli vaikea kuljettaa se kahden putken suun ohi pussiin. En voinut antaa estekäskyä, ettei koira olisi singonnut putkeen, joten vienti oli epämääräinen eikä Neleh mennyt pussiin ekalla kerralla, vaikka se oli aivan koiran nenän edessä. Vähän harmillinen virhe, mutta näitä tulee.

Kokkolan kisoissa suoritukseni olivat todella ala-arvoisia ja pahinta on, että Neleh meni kuin unelma. Neleh oli muutenkin aivan ylitse vuotava: se yritti jokaisen ihmisen syliin ja kerjäsi rapsutuksia. Mulkerosilmillään se niitä kyllä saikin. Totesimme äidin kanssa, etteivät nämä etelän kisat (Kokkola&Kuopio) ole suosiollisia meille, ja päätimme tästä lähtien pysyä pohjoisessa ja katsoa, paraneeko tulostaso. Tuon siivekkeeseen törmäämiseni olisin ihan totta voinut tehdä omissakin kisoissa, ettei olisi sen takia tarvinnut ajaa kahta sataa kilometriä... Yritämme paremmalla onnella Rovaniemellä 15.4.