Neleh hyppii sekä kontaktit että hyppyesteet. Viikonloppuna Haaparannalla koirasta leivottiin Ruotsin hyppyvalio. Neleh osaa siis hyppiä ja koira taitaa olla ensimmäinen arvon saavuttanut cavalier - ainakin koiranetin mukaan.


Lauantai ei ollut meille voitokas vaan jackpot jäi vain hiuksen hienosti saavuttamatta. Jällivaarastahan saimme jo kaksi hyppysertiä, joten sekä hyppy- että agilityradalta riittäisi yksi ainoa nolla valion arvoon. Edes voittoa ei välttämättä tarvittu, sillä Ruotsissa arvo siirtyy aina valiolta seuraavalle korkeintaan viidennelle koiralle.

En ollut parhaissa sielun ja ruumiin voimissa: aiemmin samalla viikolla reväytin selkäni, joka alkoi vaivata kisoissa. Kipu paheni päivän edetessä mitä enemmän kävelytin koiraa ja riehuin radalla. Lauantain radat olivat kovin läpijuostavia ja radoilla pelattiin ajalla.

Hyppyradalla teimme nollan, mutta kolmas sija puolen sekunnin erolla toiseksi tulleeseen ei riittäyt sertiin. Perusradalla mokasin täydellisesti: koira hyppäsi puomin ja päästin sen seuraavalle esteelle. Näin opetamme koiran hyppäämään puomin kontaktin. Radan jälkeen löin päätäni seinään. Neleh oli nopea ja olisi ilman viitosta tullut toiseksi ja valioitunut. Niin lähellä, mutta sitäkin kauempana.

Puomiongelman kanssa valioitumishaaveet siirtyivät taas kauemmas. Jouduin hyväksymään tosiasian, että joudumme lykkäämään tavoitteet ensi vuodelle. Kisojen jälkeen selkää alkoi särkeä jatkuvasti kaikissa mahdollisissa asennoissa. En uskonut, että pystyisin osallistumaan sunnuntaille. Aamulla heräsin kuitenkin paremmassa kuin hyvässä kunnossa, joten kisaamaan vain.

Sunnuntain haastavammilla radoilla aloitimme puomisavotan heti aamusta: neljäntenä esteenä ollut puomi suoritettiin ehkä railakkaammin kuin koskaan hyppäämällä maahan reilusti ennen kontaktipintaa. Palautin koiran esteelle. Koira oli aivan vauhko ja Neleh otti kontaktin erinomaisesti hidastelematta. Jotain hyvää.

Hyppyradalla teimme jälleen nollan, joskin toivomisen varaa ohjauksessani olisi ollut - olin yksinkertaisesti hidas ja myöhässä parissakin kohtaa. Sijoituimme kuitenkin toisiksi heti Kertun jälkeen eli kolmas ja viimeinen hyppyserti meille.

Viikonloppuna kisailtiin myös epävirallinen Rajacup/Gränscup, johon kaikki kolmen parhaan joukkoon viikonopun aikana sijoittuneet saivat osallistua. Finaalirata oli hyppyrata. Ajattelimme ehtivämme loistavasti illaksi Kajaaniin, sillä kolmoset loppuivat jo kahdentoista jälkeen ja finaali oli määrä käydä neljältä. Ohraisesti kuitenkin kävi, sillä ruotsalaiseen leppoisaan tapaan kisa alkoi kaksi tuntia myöhässä. Tässä vaiheessa selkäkin alkoi taas sanoa itseään irti.

Finaalihyppis oli täydellinen juoksurata. Nollalla sijoituimme toisiksi. Hävisimme Kertulle, joka voitti viikonlopun virallisista kisoista kolme, vain sekunnin verran. Jos jotain hyvää pitää keksiä, yleensä häviämme enemmän.

Pytty käteen ja kipin kapin kohti Kajaania. Ajaminen sujui hienosti särkylääkkeen varassa ja pääsimme yömyöhään määränpäähämme, vaikka hirvikolarikin oli lähellä.

Pakko myöntää, että on mukava saada kisataukoa. Jatkuva matkustaminen on kovin puuduttavaa. Syksyn ja talven ajan keskitymme enemmän koulutuspuoleen sekä muutamiin yksittäisiin kilpailuihin. Neleh saa viettää ansaittua lomaa. Luultavasti käymme sunnuntaina Kajaanin epävirallisissa harjoittelemassa kisanomaiset puomit. Nelehin loman katkaisee myös mahdollinen koulutusviikonloppu kuukauden kuluttua.