Jente on aivan loistava. Kävimme eilen harkkaamassa pentuja ja Jente yllätti täydellisesti. Olen huomannut koiran innostuvan parhaiten raadoista. Kokeilin siivekkeiden kierrolla uutta turkissuikaletta. Tähän saakka Jente on suoriutunut pentumaisella jolkotuksella, mutta nyt kivituhka vain pöllysi kun tirriäinen painoi menemään. Ohjaukseni ei pysynyt pennun mukana ja koira teki töitä viimeistä päivää. Takaaviennit sujuivat kuin vanhalta tekijältä, vaikka kokemuksen syvä rintaääni kuiskuttaa, että cavalierilta ne eivät tahdo onnistua aivan luonnostaan.


Olin aivan myyty, kun friidu seitsemän kuukauden iässä painattaa tuota kyytiä. Tähän saakka Jenten tulevaisuus agilityssä on ollut minulle aivan yhdentekevää. Pienen koirulin harteille ei ole paineita asetettu. Hiljalleen alan kuitenkin toivoa, että saamme nauttia agilitystä pidempään ja tavoitteellisemmin.

Jente on siviilissä jopa pelottavan rauhallinen ja tylsä. Lenkillä riehumiset ja Quitan kanssa painimiset ovat asia erikseen, mutta muuten lyylin muistaa yleensä alati töllöttävästä katseesta ja sympaattisesta olemuksesta. Olen epäillyt, että Jente on nykyään jopa liian kiltti agilitykoiraksi.

Jente on sosiaalinen nyhverö. En tiedä, onko pentuajan päällekäymisillä tekemistä arkuuden kanssa vai kuuluuko piirre Jenten perusluonteeseen. Ihmisiä Jente rakastaa yli kaiken, mutta koiriin se suhtautuu hyvin vaihtelevasti. Agilitykentällä pikku-apina on valmis tekemään uusia tuttavuuksia: se on kaveerannut muun muassa villakoirien, irlanninsettereiden, bracco italianon, mastiffin ja shelttien kanssa. Pääasiassa se ei kuitekaan ole lainkaan kiinnostunut muista koirista.