Lienee tarpeen kommentoida myös viimeisimpiä kisoja. Olimme siis KASsilla kisaamassa toissa sunnuntaina. Oma into agilityä kohtaan nousi taas uusiin sfääreihin, kun koin ymmärtäväni koiraa viimeisimpien tapahtumien jälkeen niin paljon paremmin. Itse asiassa on outoa, etten ole jo aikaisemmin hoksannut Nelehin kuulo-ongelmaa, niin selvästi vihjeet ovat esillä aivan koko ajan! Parempi myöhään.

Nelehin ensimmäinen rata onnistui surkeasti. Meillä ei ihan kommunikointi pelannut, kun annettuani lähtökäskyn, koira ei tajunnut lähteä. Jouduin hillumaan lähtöalueella ja sittenpä olinkin jo missä sattuu ja koira ottanut neuvosta vaarin hypäten aidan numero kaksi väärinpäin. Ja minä kun olin niin hienosti visualisoinut suorituksen kaikkine pienine kaaroksineen mielessäni. Pöh minulle ja minun ajatuksilleni.

Koira olisi pitänyt palauttaa takaisin lähtöön ja koota koko suoritus uudelleen. En tehnyt niin vaan jatkoin matkaa ja koko rata oli huono: kontakti oli jossain ihan muualla kuin hallinnassa. Hoksasin hyvin nopeasti, että koiraan on saatava ehdoton kontakti. Sen on pakko tarkkailla ohjaaja, koska se ei kuule. Myös pitkät suorat ovat hankalia, jos jään koirasta yhtään jälkeen. Neleh nimittäin ei paljon ohjaamista seuraa, jos pääsee edistämään. Se painattaa vain suoraa eteenpäin eikä minulla ole mitään mahdollisuutta kertoa sille tulevasta kännöksestä. Neleh ei todellakaan ole mikään paimenkoira, jonka tehtävä on pitää jatkuvasti ihmistä ja kaikkea muutakin silmällä valmiina tilanteen muutoksille. Spanieli toimii parhaiten nenällään, vaikkei sekään aina ihan pidä paikkaan cavalierin kohdalla (seurakoira on aina seurakoira). Ei siis saa jäädä jälkeen.

Puomin kontakti sujui hyvin ja alan jo luottaa siihen, että este pelittää kisoissa hyvin. Varmistelen sitä vielä  kevään kisoissa, mutta jos taantumista esteen suoritustavassa ei ilmene, olemme teräkunnossa kesällä! Jes! On sen eteen tehtykin hommia.

Toisella radalla asiat onnistuivat vuorostaan erinomaisesti. Se oli oikein näppärä nolla: osasin suunnitella radan hyvin kuuron koiran näkökulmasta ja pysyin myös suunnitelmassa. Puomille pysäytin toviksi, mikä hidasti suoritusaikaa pari sekuntia. Nyt pääasialliset tavoitteemme eivät kuitenkaan ole ajassa ja saimme vihdoin perusratanollan, joita uupuu vielä SM-kisoja ja karsintoja varten. Puomia olemme harjoitelleet ahkerasti koko syksyn ja nyt siirtyessämme kisakentille tulee tunne, että on pakko saada ne SM-nollat, kun ne eivät vielä ole kasassa ja kevätkin on jo ihan ovella (vaikka henilökohtainen veikkaukseni on, että tämä talvi kestänee juhannukseen asti, kun tuli niin myöhään..). Nollat eivät todellakaan ole ongelma, koska kevään kisakalenteri pullottaa startteja ja puomi näyttäisi sujuvan hyvin.

Minulle selkeni myös paremmin Nelehin putkimania. Sillä kun on ollut tapana painella suoraan putkeen. Ja ihmekös tuo, kun ohjaus on myöhässä ja käsky menee kuuroille korville. Jälkimmäisellä radalla oli pari väärän putken paikkaa, mutta tällä kertaa osasin kiinnittää huomiota siten, että ohjaan tilanteet oikeasti loppuun saakka. Kyllä koira painelikin minkä kerkesi - ja ihan oikeaan päähän.