Aivan loistavat Huppelit takana – ei siksi, että menestys olisi ollut huimaa vaan juuri päinvastoin. Kummallakin koiralla meni päin prinkkalaa, mikä antoi objektiivista näkökulmaa liitäjien osaamisesta.

Jente ei tälläkään kertaa saanut aivan sataa virhettä - nyt saldona oli 130. Rataa tarkemmin erittelemättä todettakoon muutama tärkeä seikka:

Plussaa

• lähtötilanteesta, jossa Jente on aivan pro. Koira on älynnyt vasta kevään aikana, ettei poukkorointi auta. Johdonmukaisuus ja periksiantamattomuus siis toimii. Hitaasti, mutta varmasti.
• suorista, joissa harjoittelemisen pääpaino tällä hetkellä. Oppi on mennyt perille.
• putkeen lähetyksistä

Miinusta

• putkilta, jotka koira suorittaa omavalintaisessa järjestyksessä
• puomin kontaktilta, jonka suoritus ei lainkaan sujunut vieraalla esteellä. Kokeilin neljä kertaa, mutta koira ei osaa. On haastavaa opettaa oikea kohta. Olkaa onnellisia te paimenkoiralliset, joilla riittää pelkkä inahdus pysäyttämään koiran!
• kaikesta ohjaamisesta, sillä mikään ei suju. Hätä ei kuitenkaan ole suuri, koska emme ole vielä harkkasuunnitelmassamme ohjauskikkailuissa saakka.

Palaamme puomin alkulähteelle. Baby-puomi saa siirtyä arvokkaasta tehtävästään kukkapöytänä takaisin kotiharkkailuun. Eräs hullu saattaa vastaisuudessa raahata uudelleen tuunattuja kaapin ovia pitkin pitäjiä. Ei huolta – se olen vain minä.

Radan tekninen loppuosa ei sujunut kovin jouhevasti, sillä Jente osaa mennä ainoastaan suoraan. Koska olimme jo viihdyttäneet yleisöä hupinumerollamme, palkkasin koiran harjoitusten tapaan käpälällä. Arvatenkin Jente-Johanna kävi vetämässä tavanomaisen kunniakierroksensa - suorittaen keskikentällä sijainneen putken ja pituuden. Tällä kertaa tytössä oli tyyliä: viimekertaisesta järkytyksestä oppineena eukko veti shown kotiin. En usko kenellekään jääneen epäselväksi, että koira tykkää agilitystä.

Suurin ongelma tässä vaiheessa lienee oma asennoituminen: miten saan oman pokan pysymään peruslukemilla ja pidettyä ratatyöskentelyn totisen napakkana? On yllättävän vaikeaa noudattaa suunnitelmaa, kun koira on niin hulvattoman onnellinen ja painelee, mihin lystää. Jenten koko elämänasenne on nauttia kaikesta riehakkaalla, lapsenomaisella tavallaan. Agility ei hevillä totiseksi muutu. Senni voi henkisesti valmistautua viemään Eoa joukkueessa Nastolassa.

---

Neleh pääsi suorittamaan kilpailevien radan kahteen otteeseen. Ensin tekisimme kisamaisen suorituksen ja toisella yrittämällä palkkaus kontakteilla. Rata oli erinomainen: tarkkaa vientiä jä vääntöä kaikilla kontakteilla höystettynä.

Muori oli aivan vauhko: se vinkui, vikisi ja kiskoi radalle. Kun Neleh pääsee pari kertaa esteille uudessa paikassa, koira yleensä löytää turbovaihteen. Näin kävi ja harjoitus oli vähintäänkin kuin virallinen startti. Neleh ryntäili kovalla vimmalla, jolloin kaikki käännökset valuivat pahasti. En pysynyt millään koiran vauhdissa. Olen silti tyytyväinen, kun koira kerrankin tahtoi painattaa lujaa.

Puomi on hidas ja kontaktilla koira jää liian ylös. Keinu oli katastrofi. On keljumaista, että estesuoritus repsahti juuri SM:ien alla, eikä asialle ehdi tehdä mitään. On se toki varoitellut jo pitkään. Viikonloppuna on pakko varmistaa keinu, koska muuten emme saa sitä puhtaasti. Hienoa, että pääsimme vielä kokeilemaan estettä kisatilanteessa. Kiitokset kuuluvat Mirjalle, joka ystävällisesti rahtasi meitä mukana!