Vihdoinkin sain puuhattua koirille verijäljen. Ensijäljelle käytin verta runsaasti, jotten ainakaan yliarvioisi koirieni kykyä suoriutua tehtävästä. Toinen jälki oli niukkaverisempi, mutta edellistäkin lyhempi.

Cavalierit käyttävät nenäänsä koko ajan spanielin tapaan, mutta lopputulos on jotenkin toheltava ja epätarkoituksenmukainen. Eivät nämä kaverit spanieliryhmäläisiä päihitä, mutta toiminta on selkeästi sisäiseen koodiin kirjoitettu.

Osasin aavistaa melko hyvin, kuinka tytöt selviäisivät pähkinästä. Neleh teki tarkkaa työtä hätiköimättä ja kiireettömästi. Toisella yrittämällä koira ymmärsi jo mitä tuleman pitää ja oli entistä innostuneempi. Kotimatkalla muori jatkoi harjoituksesta intoutuneena omatoimista nuuskutteluaan erityisen intensiivisesti. Jälkihommista saamme varmasti loistavan aktiviteetin Nelehin vanhuuden päiville.

Jente oli hieman kärsimättömämpi kuin osasin aavistaa. Olisi kuvitellut, että kahden tunnin lenkki aamupäivällä olisi vienyt suurimman innon. Jente näyttää jaksavan juosta tunnista  toiseen, mikä on toki hyvä agilitykoiralle. Villivekara aloitti lupaavasti, mutta jatkoi turhan nopeaan tahtiin, jolloin kirsu ei millään tahtonut pysyä jäljellä. Työ oli aikamoista koheltamista, koska koira ei tajunnut hidastaa tahtiaan. Ikävä kyllä koira sai jälkimmäisellä jäljellä vainun itse kaadosta.

Vastaisuudessa lähdemme ehdottomasti yrittämään uusintakierrosta: Neleh vasta riemastuu. Jentelle tekee pelkästään hyvää saada kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa.