Viimeiset kisat ennen SM-kilpailuja - Hu-pun kotikilvoissa asioiden pitäisi todella osua kohdalleen.

Hahaa, jäimmepäs kiinni osallistumisesta agilitykilpailuun - Neleh kiljuu innoissaan ensimmäisellä radalla © Essi Saarela

Kisat tuntuivat olevan kauempana kuin olivatkaan, sillä matkustimme paikallisbussilla, johon kuului myös yksi vaihto. 15 kilometrin matkaan kului tullessa tunti ja huonojen sunnuntaiyhteyksien vuoksi kotimatkaan tuhrautui yli kaksi ja puoli tuntia. Myönnetään, että olisi ollut melkein sama kävellä kotiin, jolloin ei olisi tarvinnut pulittaa edes sunnuntaitaksoja.

Kuopiossa on ollut jälleen upea viikonloppu, mutta minien aikaan ilkeät pilvet lipuivat kohti kisapaikkaa. En rohjennut raahata häkkiä mukana, joten tarvitsimme keinotekoisen suojan. Oiva paikka löytyi metsän reunasta kahden suuren kiven muodostamasta kulmasta: sadeviittaa ja -takkia sekä metsän oksia ja kaadettuja runkoja hyödyntämällä sain koirille katoksen. Rakennelma muistutti kodittoman kyhäelmää, mutta oli toimiva, sillä edes aluskangas ei päässyt kastumaan.

Jenten kisamaskottiominaisuuksia on pakko kehaista. Typy on mitä mallikkain matkustaja: nukkuu ajoneuvon lattialla. Vaikken todellakaan ole kantanut koiriani missään kassissa, kaveri osasi tämän loistavasti. Pääsin hienosti linja-autoon kumpikin koira samassa kainalossa eikä kuski keksinyt velottaa koiramaksua ylimääräsestä kulkijasta. Jente ymmärsi heti sateensuojan olevan rauhoittumispaikka, jossa koira torkkui tyytyväisenä kaksi ensimmäistä kisaa. Lienevätkö Esan ja Jenten väliset leikit piilottaa koira milloin minnekin (kaappeihin, laatikoihin, pyykkikoriin) kasvattaneet outojen tilanteiden sietokykyä. Jente ei hihhuloinut yhtään, vaikka Neleh pääsi riehumaan radalle.

Kisat käytiin rivakkaan tahtiin vetämällä kaikki säkäryhmän radat yhteen putkeen. Ensimmäinen rata oli mukava perusrata, jossa ei ollut turhia ansoja. Profiili oli meille loistava, sillä osasin hyödyntää kulmauksia siten, että voisimme mennä lyhyempää tietä kuin meitä nopeammat kiiturit.

Tällä radalla kaikki todella loksahti paikoilleen ja rytmitys sekä ohjaussuunnitelmani toimivat. Uskon, että olisin voinut kisatilanteessa jarruttaa enemmän ainoastaan yhteen tiukkaan käännökseen. Puomin kontakti oli loistava - koira teki hienon ja nopean 2on2offin. Palkkasin Nelehin jatkamalla rataa välittömästi. Tuloksena oli nolla, joka riitti aina voittoon saakka ja taisipa olla 4-vuotisen kolmosluokan uramme kolmas supermiinus. Ja ei, jokaista muuta 30 osallistujaa ei suinkaan hylätty. Nollia nähtiin 12.

Olen rohjennut jopa epäillä Nelehin nopeuden hidastuneen. Radan myötä saatoin pyörtää sanani. Kyllä me hyviin aikoihin pystymme, kunhan rata ei vaadi tekemään käännöksiä tavalla, jotka ovat meille hitaita. Nelehin haukkuherkkyydestä näki, että koira oli tänään erinomaisessa vireessä.

Toisella radalla mokasin meille vaikean kohdan eli sylikäännöksellä piti saada koira etenemään kepeille. Katsoin koiran vilkaisevan viereistä putkea, jolloin työnsin liikaa ja koira oli 2. välissä. Toinen vitonen tuli ilmeisesti keinulta, koska en muutakaan keksi. Puomi oli edellisrataa huonompi, vaikkei yhtä surkea kuin epävirallisissa. Miksi koira ei tee kontakteja jokaisessa kisassa samalla itsevarmuudella? Treeneissä Neleh pystyy siihen, mutta kisoissa taso vaihtelee huomattavan paljon.

Osuvasti napattua todistusaineistoa nihkeästä 2. radan puomista: koira epäröi ja hidastaa liian aikaisin odottaamaan käskyä © Essi Saarela

Kolmas rata oli ohjauksen pohjanoteeraus. Alku oli tiukka ja kuudennelle esteelle, kepeille, vedätin liikaa ja koira oli taas 2. välissä. Myös keppejen jälkeen vedin koiraa liikaa seuraavalle putkelle, jolloin se suihkasi selän takaa väärään päähän. Loppuradalla en päässyt enää kiinni tiukkaan suunnitelmaani.

Aluksi koin tulostason surkean laskun masentavana, mutta viimeistä rataa pohdittuani olin tyytyväinen, että tein kuten tein - Jotta voisi yltää optimiin, täytyy ensin vetää överiksi. Vain siten voi saavuttaa lyhyimmän ja nopeimman suorituksen. Vaikka lähdin hakemaan tulosvarmuutta ja vaivuin totuttuun tasooni, olen valtavan tytyväinen ensimmäiseen nollaamme: mielummin yksi loistava kuin monta väkisin väännettyä.

Oulusta kuului huonoja uutisia Eon menestyksen osalta: kolme hylkyä ja kymppi eivät vastanneet minkäänlaisia tavoitteita. Kympillä Eo lunasti kuitenkin finaalipaikan Junior Cupissa. Syksyllä siis Varkauteen. Onnea myös Fasulle ensimmäisestä kakkosluokan perusratanollasta!

Emme ole saaneet harjoitella riittävästi kesän kisoja varten: viidet kisat tasaisesti seitsemälle kuukaudelle ajoittuen eivät ole riittävä määrä. Neleh ei puomia lukuunottamatta ole kilpailuja tarvinnut. Ohjaajan pääkoppa sen sijaan harjoitusta kaipaa: en onnistunut henkisesti Pakkasrallissa, en maaliskuun kisoissa, en Oulussa enkä tänään. On aika epätodennäköistä, että pää kestäisi muutaman viikon päästä SM-kisoissa. Yksi onnistuminen ei riitä, mutta onhan ihmeitä nähty ennenkin. Ihan kuten viime vuonna.

Täysillä loppuun saakka © Essi Saarela


Jarrut päälle, nyt tulee makkaraa! © Essi Saarela