Olemme olleet koko viikon Iisalmessa. Täällä on ihan oikeaa lunta. Maiseman vaihdos kuuden Helsingissä vietetyn viikon jälkeen oli melkoinen: täällä on tilaa ja hiljaisuutta vaikka lampaat söisi. Eo tottui jo kaupungin kinginä jahtaamaan villiä riistaa, mutta maalla pojalla tuli jälleen pupu pöksyyn. Jälleen kerran epävarma Eo nosti päätään. Viikon mittaan Eo on jo vähän rentoutunut, mutta on se vieläkin hieman haukkuherkkä eikä puhettakaan Hesan sujuvista vieraiden koirien ohituksista vieläpä Eon ollessa vapaana. Metsälenkillä keskellä ei-mitään poika näyttää olevan varuillaan, ettei vain mikään örkki mörkki hyökkäisi kimppuun yhdenkään puun takaa. Eo taitaa olla pesunkestävä city-boy, mutta hiehojen suhteen Eeve on edelleen luotettava. Kyllä siitä vielä maalaiskoira kehkeytyy.

Nelehkin on ollut vähän levottomampi kuin normaalisti, mutta se ei ole mikään ongelma. Olemme harjoitelleet tuiki tarpeellisia käsimerkkejä. Varsinkin pysähtyminen käskystä on erityisen tärkeä taito, jotta koira ei kävelisi suoraa auton alle. Olisi paljon helpompaa, jos Neleh olisi paimenkoira ja pitäisi tarkasti silmällä liikkeitäni. Koiraan on hivenen vaikea saada katsekontaktia, koska se ei hae katsettani kovin hanakasti.

Viikonlopuksi menemme pohjoiseen. Alustavien suunnitelmien mukaan hyppäämme huomenna junaan ja matkaamme aina Kemiin saakka. Nelehin kanssa osallistumme lauantaina koulutukseen Torniossa ja sunnuntaina ovat vuorossa Oulun kisat. Neleh starttaa kaksi kertaa ja Eo kerran. Olemme suunnitelleet palaavamme Iisalmeen bussilla sunnuntai-iltana. Odotan kisoja mielenkiinnolla, koska nyt ymmärrän Nelehiä paremmin ja osaan myös asettua paremmin koiran kenkiin. Veikkaanpa, että ratatyöskentelymme paranee. Uskaltaisin jopa väittää, että tulostaso kohoaa, kun pystyn lukemaan koiraa entistä paremmin. 

Helsinki ei todellakaan vedä vertoja Iisalmen maastoille!