Kisaviikonloppu aloitettiin jälleen tuttuun tapaan kunnon ajomatkalla. Perjantaina karautimme matkaan heti kello 16 jälkeen ja saavuimme Huhtiniemen leirintäalueelle Lappeenrantaan kello 23 maissa. Pääsimme järkevään aikaan nukkumaan. Pohjoisen cavalier-vahvistusporukallamme oli varattuna kaksi neljän hengen mökkiä. Ensimmäinen yö oli hieman levoton, koska mökkimme yhdeksän koiraa eivät olleet täysin samaa mieltä ihmisten kanssa yöllisestä rauhallisuudesta.

Kisapaikka sijaitsi välittömästi leirintäalueen vieressä, joten siirtymät paikasta toiseen olivat vaivattomia. Kisapaikalla oli erinomaisen suuri paikoitustila ja lenkkeilytysmahdollisuus runsaiden latujen vuoksi. Koirat pääsivät pulahtamaan myös vieressä sijaitsevaan järveen. Erinomainen paikka kisoille.

Osallistuin viikonloppuun kolmen koiran kanssa: Neleh oli ilmoitettu kaikkiin startteihin, Eo lauantaille ja sunnuntain rotumestaruuskarsintaradalle ja Kaapo lauantain ja sunnuntain agiradoille. Suunnitelmiin tuli muutos, kun Neleh alkoi alkulämmittelyn pätteeksi ontua vasenta takajalkaansa. Huolestuin koirasta aika tavalla ja vedin sen pois kilvasta. Emme päässeet Andersin mukaville pyöritysradoille tai harjoittelemaan kisapuomia kuten tarkoitus oli.

Keskityin medikaksikkoon. Kaapo kulki erinomaisesti ja pitkästä pysähtymisestä puomin alastulolla huolimatta tulokseksi nolla ja sijoitus neljäs. Kaapo meni upeasti ottaen huomioon, ettemme ole käyneet harjoittelemassa useammin kuin kerran. Eon kanssa sen sijaan en mennyt hyvin. Vein poikaa kuten Kaapoa, mikä ei toimi. Eo täytyy viedä erittäin tarkasti eli täysin erillä tavalla kuin Kaapoa. Kolmesta esteen ohituksesta hylky.

Hyppyradalla sain keskittyä pelkästään Eoon. Vaikka Eo oli erittäin hermostunut koko viikonlopun ajan, sain kanavoitua koiran keskittymisen hyvin ratatyöskentelyyn. Sekä Kaapon että Eon kanssa on ilo tehdä töitä, koska molemmat ovat erittäin hyvin hanskassa niin radalla kuin sen ulkopuolellakin. Keskityin hyvin ja ohjasin poikaa miten parhaiten taisin. Eo meni mielestäni loistavasti ja teki puhtaan radan. Sijoitus jäi radan sujuvuudesta huolimatta yhdeksänneksi.

Päivän päätteeksi olin erittäin tytyväinen kumpaankin poikaan enkä olisi voinut toivoa parempia suorituksia tältä kaksikolta. Lauantai-iltaa istuimme meluisten venäläisten kanssa kodassa avotulella. Onneksi yövyimme mökissä, sillä koko lauantai oli kurjan kostea ja sateinen. Nelehin jalka palautui hvin pian normaaliksi, mutta huoli painoi mieltäni yöunissa saakka. En osannut sanoa, mikä koiraa vaivasi, mistä olisin saanut siihen apua, tai uskaltaisinko vielä osallistua Nelehin kanssa kilpaan. Agility on kamala laji, koska koira antaa aina kaikkensa eikä se kerro, jos jokin on vialla. Agilityssä saa rikottua koiran helposti ja sitä en voisi antaa itselleni anteeksi.