Agirotu 2008 -raportti tulee erittäin myöhässä nettiyhteyksien vaikean saatavuuden vuoksi. mutta parempi myöhään. Jokavuotinen ilomielinen tapahtuma käynnistyi osaltamme, kun saavuimme Ylöjärvelle Teivon raviradalle puolenyön aikoihin perjantaina 4.7. Telttakylässä yöpyminen teki eetvarttia täyden työpäivän ja seitsemän tuntia kestäneen matkan jälkeen.

Ensimmäiset radat korkattiin lauantaina minien Finnish Openissa seitsemältä ja medien kello 8.20. Senni osallistui kilpailuihin Eon kanssa. Eo odotteli ensimmäistä starttiaan pari tuntia. Ja kun Eo pääsi radalle, mitä tapahtuikaan? Ensimmäiset kolme estettä Peeve meni hyvin, minkä jälkeen se moikkasi tuomaria. Muutama suoritettu este myöhemmin poika päätti olla kiinnostumatta agilitystä ja lähti etsimään omistajaansa. Ei auttanut muu kuin keskeyttää. Rähmä.

Puoli kahdeksalta iltaradalla olimme Sennin kanssa valmiina. Ensimmäisen radan harmillisesta epäonnistumisesta piittaamatta, keskityimme kontaktin hakemiseen sekä äänen oikeaan käyttöön. Minä sain seistä koko ajan koirakkoa lähellä, jotta Eo tietäisi missä olen.

Tällä kertaa suunnitelma sujui hyvin. Poika paineli radalle. Jotenkin Eo onnistui pyörähtämään keinun kontaktilta laudan laskeuduttua maahan. Raukka pelästyi hieman tilannetta ja otti seuraavalla kerralla esteeltä kiellon. Senni sai kuitenkin toisella yrittämällä koiran esteelle sekä lopun rataa puhtaana maaliin. Tuloksena viisi, pari sekuntia yliaikaa ja onnistumisen ilo.

Joukkueradalla sunnuntaina hyödynsimme edellispäivänä opittua taktiikkaa. Poika oli hieman hermostunut, mutta suoritti radan hyvin. Keppisyötöstä viitonen ja toinen moinen puomin kontaktilta.

Eon viimeinen rutistus oli junioreiden avoimessa SM-kilpailussa. Rata oli ehdottomasti Eon viikonlopun paras. Sennin ohjaus pysyi erinomaisesti kasassa koko radan ja se heijastuu helposti epävarman Eon menossa: poika kulki kuin päämäärätietoinen höyryveturi juuri kuten ohjaus kertoi. Ainoastaan loppusuoralla Sennin etuleikkaus jäi lyhyeksi, jolloin työntö A:lle ei riittänyt ja koira tuli esteestä ohi. Pienestä kauneusvirheestä huolimatta lopputuloksissa Eo kipusi toiselle sijalle.

Miten ylpeä voikaan koirastaan olla! On hienoa, että Senni jaksaa nähdä vaivaa Eon kanssa, vaikkei poika olekaan aivan helpoimmasta päästä. Eo vaatii erittäin määrätietoista ja hyvää ohjausta, jotta hyviä tuloksia syntyisi. Kiitokset kuuluvat siis Sennille, joka jälleen kolmatta vuotta peräkkäin onnistui oikeassa paikassa. Upeat onnittelut hopeamitalistille!

Agirotu ei ollut meille Nelehin kera voitokas. Sorruin virheisiin. Nelehin kanssa on tällä hetkellä muutama selkeä ongelmakohta: 1) rytmitys, 2) oma henkinen tilani radalla ja 3) puomin alastulokontakti.

Ensimmäiseen ongelmakohtaan sorruin lauantaiaamun Finnish Openissa. Rata oli mielenkiintoisen haasteellinen, jonka kiemuroissa koukku karahti kiville heti, kun ohjaus antoi periksi. Neleh eteni hyvin neljä ensimmäistä estettä, jonka jälkeen vedätin liikaa. Koira ei suorittanutkaan A:ta vaan viime tipassa käätyi esteen alla olevaan putkeen. Treenitilanteissa olen huomannut, kuinka paljon nopeampaa aikaa teemme, kun osaan rytmittää liikkumiseni oikein ja maltan odottaa.

Neleh kulkee hyvin ja pilaan erinomaisia suorituksia vetämällä koiraa liikaa. Cavalierin ohjaamisessa on haastavaa tasapainottaa koiran jatkuva revitys sekä hyvä ohjaaminen sortumatta ylivedättämiseen ja ohjauksen rakoiluun. Lienee helpompaa ohjata työkonebortsua, jonka kanssa voi keskittyä pelkästään ohjaamiseen koiran tehdessä muut työt. Cavalierin nopeus ei riitä agilityyn, jos se tekee töitä yksin.

Lauantain iltaradalla sorruin ongelmaani numerolla kaksi. Rata oli kuin luotu meille. Juuri sopivia käännöksiä ja meille helppoa etenemistä. Kuitenkin lähdin yrittämään liikaa ja viilaamaan pilkkua. Ennen starttia emmin hieman ohjauskuviossani. Vaikka pääsin vielä hyvissä ajoin yhteisymmärrykseen itseni kanssa, sorruin epävarmuuteen radan keskivaiheen jälkeen. Jähmetyin ja valssin sijaan jätin leikkauksen tekemättä. Jouduin viemään koiran takana leikaten A:lle, mikä ei ole vielä koskaan onnistunut. Eikä onnistunut tälläkään kertaa, koska tärkeässä vaiheessa vedätin koiraa jälleen liikaa.

Neleh toimi kuin riivattu. Se oli oikea sähikäinen ja nopeus erinomainen. Siksi minua harmitti vietävästi, että tyrin radan omalla pätemättömyydelläni.

Sunnuntaina starttasimme ainoastaan joukkueessa. Teimme iloisen ja rennon radan, josta jäi hyvä mieli. Virheet johtuivat epävarmuustekijä kolmosesta eli kontaktit, kontaktit. Eukko pomppasi jopa A:lta, mitä se äärimmäisen harvoin tekee. Noh, leikkimielinen joukkueemme suoriutui kaiken kaikkiaan mainiosti sijoituttuaan kahdesanneksi 40 virheepisteellään ja kilvan 3. nopeimmalla yhteisajalla.

Eo pelasti viikonlopun fiilikset. Jotenkin Ylöjärven agirotu jätti tunnelmaltaan kylmäksi, mutta ensi vuonna parempi yritys.