Karsintaraportti tulee jälleen myöhässä. Syytä lienee tarpeetonta toistella. Voin nyt ilolla todeta, että käytössäni on sekä upouusi tietokone että toimiva netti. Blogipäivityskin sujunee tästä eteenpäin vaivattomammin ja nopeammin.

Karsinnat järjestettiin siis Helsingin Jäähallissa. Tunnelma oli kuuma varsinkin koirien taukohuoneessa, johon aurinko porotti koko päivän. Ulkona vallitsi upea hellesää. Nämä olivat kesän ensimmäiset kilpailut, joissa saatoin juosta lyhytlahkeisissa pöksyissä. Vau. Pientä taukohuoneen lämpöhalvausriskiä lukuunottamatta jäähalli oli oivallinen paikka agilitylle. Itse halli oli viileä, mattopohja erinomainen ja katsomo loistava kisojen seuraamiseen. Hienot MM-kisapuitteet tiedossa.

Perjantaina töiden jälkeen lähdimme ajamaan kohti pääkaupunkia. Vajaan seitsemän tunnin ajomatkan jälkeen pääsimme Vallilan yksikköön keräämään voimia kisoja varten. Onneksemme minit olivat tänä vuonna viimeisenä, joten aamuherätys ei ollut mitä ankein. Kävelymatka kisapaikalle ei ollut pitkä, joskin ensimmäisenä päivänä raahauduimme mittelöön kera häkin ja muiden matkatavaroiden ihan vain ratikalla. Lauantaina oli nollapakko ja kontaktiongelmamme vuoksi paineet kohdistuivat hyppyradalle, joka aloitti kisat.

Ensimmäinen rata ei imarrellut meitä: kyseessä oli vauhtipätkä pitkillä suorilla vailla sen tarkempaa ohjauskikkailua. Emme hätyyttäisi kärkitiloja missään nimessä ja nopeus tulisi olemaan ongelmamme. Helppo rata tuntui kuitenkin miellyttävältä ohjata ja Neleh kulki mainiosti. Vain alun kolmannella esteellä vauhti pysähtyi Nelehin jäädessä v-putkeen. Luultavasti koira lensi nurin. Putkessa kompurointia meillä on viime aikoina sattunut, mutta tällä kertaa neiti viihtyi esteellä niin kauan, että totisesti pelkäsin sen tulevan ulos samasta suunnasta, mistä oli sisään puikahtanut. Kun koira vihdoin ulostautui, olin sijoittunut hieman huonosti kepeille eli vienti ei ollut nopein mahdollinen. Muuten puhtaalla radalla sijoituimme kahdensiksitoista ja olimme ensimmäinen nollapari, joka jäi ilman pisteitä. Pisteittä jääminen harmitti hieman, koska kyse oli vain kahdesta sekunnin kymmenyksestä ja ilman putkihidastelua tilille olisi paukahtanut 19 pistettä. Sijoituimme 30 parhaan joukkoon, joten lunastimme osallistumisoikeuden sunnuntaille.

Myös agilityrata oli vauhtiratatyyppinen. Kohtaloksemme koitui puomin kontakti (yllätys!), mutta koira kulki muuten erinomaisesti. Sijoituksemme oli 26., joten jatkoon oltaisiin päästy jopa viitostuloksella. Ilman puomihäröä Nelehin aika olisi riittänyt 8. (23 pistettä) tilalle.

Sunnuntaiksi ei oltu heitetty kirvestä kaivoon. Aamu alkoi perusradalla. Jonkin verran suoraa vientiä takasi jälleen tuulennopeita suorituksia. Suorituksemme karahti vanhan kaavan mukaan puomin kontaktille. Tällä kertaa seisoin hölmösti väärällä puolella puomia, minkä vuoksi koira karkasi putken väärään päähän - typerä päätös, jota en kuitenkaan harmitellut, sillä puomin vitosella emme edelleenkään olisi tehneet yhtään mitään. Ensimmäinen hylky. Nyt ei olisi enää varaa epäonnistua.

Rata 4 oli kuin luotu meille. Hyppyradalta puuttuivat pitkät suorat täysin ja siinä koira tuli pitää hanskassa koko ajan. Rata tuntui hyvältä ja rytmitys toimi. Tulokseksi nolla ja tällä kertaa pääsimme ihanneajan alle reilulla sekunnilla. Viidennestä sijoituksesta pisteitä kertyi 28.

Pisteet jäivät ainokaisiksemme, sillä viimeisellä radalla tein viikonlopun ainoan suuren ohjausmokani. Linjan oikaisemiseksi kepeille minun tuli tehdä pitkä valssi kohti edeltävää pussia. Kuitenkin peruutin taakse päin, minkä johdosta koiran ei ollut mahdollista aloittaa keppejä oikein. Viisi virhettä harmittivat vasta sitten, kun koira otti puomin kontaktin. Rata oli muutenkin väkisin viemistä eikä lainkaan hienoa agilityä.

Lopullinen sijoituksemme oli 15. eli pykälää huonompi kuin viime vuonna, jolloin saimme 32 pistettä ensimmäisen hyppyradan 3. sijasta. Olin kaikesta huolimatta tyytyväinen, sillä viime vuonna meillä oli sata ja yksi ongelmaa. Koira ei muun muassa pysynyt hetkeäkään lähdössä. Nyt ainoa ongelma on puomi, joka on täysin korjattavissa. Lopputuloksissa vain 23 koiraa sai sijoituspisteitä, joten en pidä sijoitustamme mitenkään surkeana tässä vaiheessa. Tämän vuoden arvokisoihin lähtiessäni uskoin, että voisimme pärjätä nappisuorituksella. En kuitenkaan ole osannut lähteä määrätietoisesti tavoittelemaan taivaita, mistä johtuen emme karsinnoissa kyenneet läheskään parhaimpaamme.

Jossittelin karsintojen mahdollista pistesaalista havainnolistaakseni menestymismahdollisuudet, jotka eivät ole millään lailla mahdottomat. Viidellä hyvällä suorituksella on korkealla. Nelehillä on heikkouksia emmekä ole teknisesti maajoukkuetasolla, mutta kehitymme nopeasti. Omaa osaamistani voin kehittää huomattavasti ja Neleh on jo erinomainen agilitykoira. Toivon, että meillä on vielä ainakin ensi vuosi aikaa yrittää. Tiedostan, että pienikin horjadus voi aiheuttaa koiran loukkaantumisen ja agilityuran päättymisen puhumattakaan rotutyypillisestä sydänongelmasta. Cavalierin kanssa maajoukkueeseen pääseminen ei ole tavoitteeni vaan se, että saisin tehtyä karsinnoissa sellaiset radat, joihin parhaimmillaan pystymme. Mihin suoritukset sitten riittävät, on toisarvoinen asia. Kaunis ja saumaton yhteistyö radalla on syy, minkä vuoksi teen agilityä, ja mikä kannustaa tekemään sitä vuodesta toiseen.