Torstaina kirmasimme koirien ja Maken kera joululaitumille Ouluun. Arkinen aherrus ei koulun osalta ole suinkaan lopussa, päinvastoin, mutta juhlahumua on tiedossa ja se jos jokin vasta saa mielen riemuitsemaan.

Viikonlopun vietimme jälleen Sonkajärvellä. Onneksi Sissin juoksu veteli viimeisiään, joten saatoimme käydä yhteislenkillä koko konkkaronkka. Eoa ei nimittäin juoksunartut paljon kiinnosta, kun tiedossa on hurjat kirmaamismahdollisuudet pitkin metsiä. Itse asiassa poika  käyttäytyi holtittomammin kuin koskaan. En yhtään ihmettele, miksi cavalieria pidetään hiukan vajavana. Sitä se nimittäin on. Järki ei paljon päätä pakottanut, kun Eo paineli walspaystävänsä Nennen (ja Nennehän ei kovana muijana tunnusta minkään sortin ystävyyssuhdetta koskaan ollenkaan)  luokse ja taas takaisin hidastelevien ihmisten pariin: poika ei välittänyt satunnisista putoamisista suliin ojiin tai jäihin eikä sellaista risukkoa löytynyt, mistä tämä metsien mies ei olisi päässyt yli. Kerran Eeve jopa hävisi tyystin metsään pidemmäksi toviksi, mikä on pojalta aika suoritus ottaen huomioon, että se on minussa niin kovasti kiinni. Metsien syövereistä se lopulta palasi täyttä häkää ja sama ralli jatkui uudestaan.

Cavalieri on kyllä yllättävän kestävä: poika ainakin paineli  puolitoista tuntia täyttä kyytiä väsymättä. Jaksan aina ihmetellä, mitä aisteja Eo eniten käyttää ryntäillessään vaistojensa vimmassa: näkökenttä on varsin suppea eikä se  tahdo hoksata oikein mitään, nenää se ei todellakaan osaa käyttää eikä se sen puoleen taida juuri kuuloaan sen kummemmin heristellä.  Poika on ihan täysi häslä ja höseltää, minkä ehtii. Vaikka mitä sillä on väliä, kunhan koiralla on ratkiriemukasta.
Ikävämpi tapaus sattui keskiviikkona, kun ystävämme Haley veti viimeiset henkosensa. Henksu meni surkeaakin surkeampaan kuntoon tiistaipäivän aikana ja kuoli seuraavana päivänä 2 vuoden 6 kuukauden ja 6 päivän ikäisenä. Make on nyt 2,3-vuotias ja jäi tyystin ilman ystävää, sillä enempää rottia minulla ei ole tarkoitus hankkia. Yksinäinen rotta on surullinen otus, mutta yritän nyt kaikkeni tehdäkseni Main  olosta mahdollisimman mukavaa. Suuri elämänmuutos on edessä. Make on sitä paitsi hieman paksu, mikä ei ole vanhalle eläimelle hyvästä. Mitähän joulupyhät ja kaikki herkut tekevät Maken linjoille!