Eipä tässä mitään, viettämme hiljaiseloa. Lenkeillä kirmaillaan vapaana pitkin työmaita Oulun kotimme ympäristössä.

Siirryimme taannoin ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen nappularuokintaan useiden viikkojen ajaksi. Päivisin tarjolla on ollut siannahkaisia luita, joiden menekki oli aivan valtava - kolmikko rouskutti jatkuvalla syötöllä, mikä alkoi jo tuntua kukkarossa. Olen erittäin vakuuttunut siitä, ettei nappularuokinta oikein sovi koirieni mielenvirkeyden ylläpitämiseen: Se on aivan liian helppoa ruokailua. Kaverit tahtovat käyttää purukalustoaan työhön, jota se on luotu tekemään. Jente purkaa satunnaisesti tarmoaan askartelemalla kartonkisia asioita uuteen muotoon.

Tällä hetkellä ruokavalioon kuuluvat riisi ja hirvi. Pitkän hiivahistorian vuoksi yritän tehdä muutokset erityisen hitaasti. Onneksi kelit vihdoin suosivat korvaterveyttä. Muutoksen myötä koirat ovat selvästi rauhallisempia kotioloissa eivätkä vinkkaile ruoka-ajan lähestymisestä. Lihaisia hirvenluita ne ovat saaneet päivittäin: kokonaisuudessaan järsittäviä kylkiluun pätkiä sekä ajanvietteenä selkärankaa ja vastaava. Leluluiden menekki on pieni. Neleh on paksu, koska annan sille taas liikaa ruokaa. Steriloitu narttukoira on kyllä taloudellisesti kannattava tapaus.

Treenaaminen on nyt poissuljettu vaihtoehto. Jenten juoksu osui ajallisesti kurjaan saumaan: parin kuukauden oivalliset harkkamahdollisuudet kutistuivat jopa kuukaudella, koska loppu kuusta vietämme lomaa joka tapauksessa Kajaanissa. Jente ei ole oikein millään tasolla agilityssä, ja olin kovasti suunnitellut kaikenlaista. Treenihalli on ihanteellisen lähellä, sillä matka harkkoihin menee lämmitelystä ja poistulo jäähdyttelystä. Useiden pienten harjoitusten tekeminen on helppoa. Helmikuussa lähdemme takaisin Iisalmeen, jossa esteille pääseminen on ylivoimaisen vaikeaa. Olihan tämä odotettavissa, mutta harmittaa silti.