Eo ei ole nyt kuitenkaan lähdössä seuraaviin OKK:n kisoihin, paitsi ehkä mitattavaksi. Neleh on ilmoitettu kaikkiin startteihin. Tämä touhu ei ole ihan totta siitä halvimmasta päästä. Tai ehkä sittenkin perun sanani: Eon näyttelymaksut tekivät 30 euroa (sillä saa jo kolme agistarttia halvimmissa agikisoissa!!) ja mitä siitä saa!? Nauhan ja arvostelun, jonka mukaan koirani on kamala. Tosi kivaa. Joka tapauksessa koirakerholla järjestetään epävirallisia kisoja, jotka ajavat lähes saman asian kuin viralliset kisat. Epävirallisissa pääsee kuitenkin halvemmalla eikä meillä ole mitään kiirettä kisaamisen kanssa, koska Nelehin kanssa saa touhuta kisakentillä mielin määrin. Eon kanssa olen muutenkin ollut maltillisempi koulutuksen suhteen. Toisaalta Eo on heikompi esimerkiksi kepeillä verrattuna Nelehiin samassa iässä: Neleh osasi aloittaa kepit ja suorittaa ne niin kauan kuin kävelin vierellä, mitä Eo ei todellakaan vielä taida. Mistä lie johtuu.

Itse asiassa tämä herätti mielenkiintoni Nelehin kilpailukirjaa kohtaan. Näin äkkiseltään laskettuna voin todeta, että Neleh on tähänastisen elämänsä aikana viettänyt nollaradalla (kun aikavirheellisiä ratoja ei lasketa) 10 minuuttia ja 29.09 sekuntia. Ei kovin paljoa, kun mietitään, kuinka paljon sitä on kisattu puhumattakaan treenatuista tunneista. Pakko myöntää, että onhan se vähän typerää olla hulluna agilityyn kymmenen ja puolen minuutin vuoksi . Ja hauskinta on, että tämä antaa uutta puhtia kisaamiseen (kauankohan menee, että kokonainen tunti tulee täyteen ). Kun käytetään kisakirjaa edelleen lähteenä, voidaan todeta Nelehin keskimääräisen suoritusajan puhtaalla radalla olevan 39.19 sekuntia. Tästä voidaan vetää johtopäätös, että nollaradasta maksan (tai yleensä äiti maksaa ) keskimäärin 30 senttiä per sekunti eli eurolla saa pinkaista noin 3.50 sekunnin verran. Tämä ei kerro mistään mitään, mutta onpahan mielenkiintoista.

No niin, näyttely on viikon päästä emmekä ole harjoitelleet Eon kanssa vielä ollenkaan. Mätsärissä oli tarkoitus käydä, mutta se taisi nyt jäädä. Se oli suunnitelmissa pitkään kunnes kuulimme, kuinka paljon eräässäkin Oulun match showssa oli ollut koiria. Ajateltiin, ettei ehkä sittenkään maksa vaivaa tuhlata koko päivää moiseen hömppään. Kävimme treenamassa agia ja voin sanoa, että me molemmat, minä ja koira, olimme varmasti yksimielisesti tyytyväisiä päätökseen. Ja tässähän ei ole nyt kyseessä omistajan laiskuus vaan se, kuinka paljon oikeastaan arvostan näyttelytoimintaa. Ehkä me huomenna harjoitellaan vähän narussa pyörimistä tuossa pihalla. Tai sitten ylihuomenna..