Neleh on ollut jo monen viikon ajan täysin kuuleva otus. Moni ihminen on todennut eron: jokin aika sitten koira ei reagoinut tavallisiin ääniin, mutta nyt kuulossa ei näytäisi olevan mitään vikaa. Muutama viikko takaperin Oulussa näytti kuin koira olisi reagoinut matalaan ihmisääneen, mutta asiasta emme saaneet kuitenkaan varmuutta. Kuuloa on yllättävän vaikea testata kotioloissa, koska koira reagoi niin moneen muuhun asiaan. Myöhemmin Iisalmessa huomasin Nelehin reagoivan puhkumalla kämppiksen aiheuttamiin kolinoihin toisessa huoneessa. Kyseessä ei voinut olla enää sattuma.

Aurizon-kuurin lopettamisesta oli tuolloin kulunut kaksi viikkoa. Nelehillä oli pitkä kortikosteroidilääkitys lauhkean talven villitsemään hiivaongelmaan, joka on kiusannut iloista ystävää tuon tuostakin. Itse pakkausseloste kertoo seuraavaa:

"Joissain harvoissa tapauksissa valmisteen käytön yhteydessä on havaittu kuuroutta, joka on yleensä ollut ohimenevää. Kuuroutta on esiintynyt pääasiassa iäkkäillä koirilla."

Kiinnitin huomiota pakkausselosteeseen jo tammikuussa, mutta koska totesin koiran olevan kuuro jo heti lääkitystä aloittaessani, oletin ettei kyseessä voinut olla yhteensattuma: pidempään vaivanneet korvat paranivat ja mummo-parkaa häirinnyt kutina lakkasi. Oletin koiran olleen kuulorajoitteinen jo jonkin aikaa. Lisäksi Nelehillä oli viime keväänä samainen lääkekuuri 10 päivän ajan. Liekö tuolloinkin kuulo heikentynyt, joskin lyhyen ajan ollessa kyseessä uskon, että on ollut helppo olla huomaamatta mitään muutoksia koirassa. Nelehillä oli jo kokemusta lääkkeestä, joten en osannut senkään vertaa epäillä sitä.

Ystävämme Nennen hiivanäyte ogye-agarilla viljeltynä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kuulo lähti, mutta niin teki myös hiiva. Aurizon ei enää kuulu Nelehin lääkelistaan. Koiran käytöksessä on ollut havaittavissa muutosta iloisempaan suuntaan heti kuurousviikkojen jälkeen. Purinan pääsiäiskisoissa ja toissaviikkoisissa KASsin karkeloissa lyyli oli kuin uusi koira: täysi hurjapää, joka syttyi toimintaan sormia napsauttamalla ja kurin pitämiseksi sain jopa hillitä sitä! Enää en ole säikäyttänyt Nelehiä tulemalla huoneeseen kesken sen unien eikä koira enää istu päivisin pödällä parhaimmalla tarkkailupaikalla. Myöskään ryöstöretkiä en ole onnistunut keskeyttämään.

Helpotus on suuri, koska vaisujen Purinan helmikisojen jälkeen epäilin, että koirassa on jotain vikaa, koska se ei yhtään innostunut ja oli muutenkin poissaoleva. Neleh on ollut jälleen oma iloitseva itsensä. Agility sai uutta pontta, kun sain jo opetella ohjaamaan kuuroa kaveria. Itse sain kokea, millaista on koiralle reilu agility, jossa jokainen käännös ja nopeuden muutos on ennakoitava tarkasti. Sanonpa vain, että kokemus oli erittäin valaiseva.