Eilen 29.5. olimme jälleen OKK:n epävirallisissa. Sää oli hauska: välillä paistoi ja samassa saattoi alkaa sataa kuin tyhjästä. Mukava välillä harjoitella sadekisoja, koska koskaan ei tiedä, mitä taivaalta tulee kisapäivänä. Sade ei näytä vaikuttavan Eoon tai Nelehiin mitenkään.

Tahdon mielummin mennä Eon kanssa ykkösten ratoja, jotta saamme harjoitella myös keppejä. Mutta koska mölliaika on niin lyhyt, on kiva osallistua luokkaan ihan vain sen osallistumisoikeuden vuoksi. Mölliradalta saimme viitosen, koska Eo meni putken ohi. Lähetin koiran U-putkeen ja se meni esteestä ohi. En ole ihan varma, mitä se oikeastaan katsoi, ei ainakaan putkea. Olimme vitosellamme kolmantena tai toisena (?). Ykkösten rata oli ihan ok suoritus, mutta jostain syystä Eo ei taaskaan meinannut hoksata putkia. Vein sen suoraan kohti U-putkea ja poika hyppäsi sujuvasti numerokyltin yli! Luulisi, että se olisi ollut vaikeampaa kuin suoritaa itse este. Siitä tuli siis jälleen viisi virhepistettä. Eikä Eo hoksannut toistakaan putkea, mutta sain koiran suosiolla esteelle. Tulostaso ei tainnut olla kovin mahtava, koska voitimme. Agility on kyllä hirveän kivaa: ensin koira saa suorittaa radan ja saa vielä kaksi ylikivaa lelua palkinnoksi. Ainakin Eo on tyytyväinen.

Tuo putkiongelma oli oudohko, koska Eo normaalisti irtoaa hyvin putkiin. En pidä sitä kuitenkaan kovin hälyyttävänä: Nelehillä oli kausi, kun sekään ei oikein irronnut putkeen. Puomi taas alkaa jo vähän huolettaa. Koira on jo 18 kuukautta vanha eikä se oikein näytä tajuavan tuota kontaktia. Ollaan kuitenkin harjoiteltu sitä yli vuosi, joten luulisi sen jo tulevan selkärangasta. Neleh älysi systeemin heti. Eo vaikuttaa tosinaan vähän tyhmältä, mutta joissain asioissa se osoittaa melkoista näppäryyttä. Puomilla se ei sitä tee. Täytyy keksiä jotain uutta. Juhannuksena kontaktin pitäisi olla täydellinen. Eossa kaikkein mahtavin piirre on se, että sillä on niin mahtava kontakti minuun radalla ja sen ulkopuolella. Eon kanssa ei tarvitse huolehtia, että se tekisi jotain todella odottamatonta. Tätä Nelehillä ei ole ja se on varmaan suurin ongelmamme. 

Nelehin kanssa menin kaksi viimeistä luokkaa. Kumpikin meni huonosti niin kuin tavallisesti enkä tehnyt mitään oikein. Saa nyt nähdä, mitä tästä tulee. Onneksi SM:issä ei ole kuin kaksi puomia (joukkue ja yksilöiden perusrata), joiden pitää onnistua: uskallan vetää ne alas vaikka pysähtymättä. Karsinnoissa niiden täytyy olla huomattavasti luotettavammat.