tiistai, 19. elokuu 2008
Neleh tohtorin juttusilla
Lienen kenties välillä turhan vainoharhainen koirani suhteen, mutta sitä eläinlääkäreiden jatkuva läheisyys teettää. Olisikohan aika hankkia seuraavaksi oikea käyttökoira, joka soveltuisi niin mieleltään kuin ruumiiltaankin harrastustarpeisiin? Jossain vaiheessa on varmasti myönnettävä, ettei cavalieria yksinkertaisesti jalosteta harrastustarpeisiin eikä se siten siihen sovellu, ei henkisiltä eikä fyysisiltä ominaisuuksiltaan.
Rodusta on tehty ja tehdään edelleen sohvakoiraa, joka sopii kaikenmoisille tampioille, jotka eivät sovellu muuten koiran omistajiksi. Kaikki ihmiset eivät ole valmiita perehtymään koirien maailmaan vaadittavissa määrin, joten jonkun koiran on sopeuduttava myös näiden ihmisten lemmikiksi. Harmi, että cavalier on juuri sellainen rotu. Tällaisille ihmisille cavalier, jolla on liikaa koiramaisia ominaisuusksia, on ongelmakoira eikä sellainen yksilö ole cavalieriksi sopiva.
Rodun eräänlaisena harrastajana näkökantani eroavat tavanomaisesta. Cavalierilla ei saisi olla sellaisia ominaisuuksia, joita arvostan. Ne edustavat väärää ääripäätä. Rotua tuntemattomilta koiraihmisiltä olen poikkeuksetta saanut hyvää palautetta koirieni ominaisuuksista, mutta mitä he rodusta tietäisivätkään. Rotuharrastajathan ovat pahimpia natseja koiran sukutaulun suhteen.
Rotua valitessa pitäisi osata nuoleskella oikeanlaisia ihmisiä, jotta rotuharrastajat hyväksyisivät sinut. Toiset valitsevat tämän tien, minä en ole aikonut niin tehdä. Mielestäni erilaisilla yhteisöillä ei olisi varaa nostaa itseään toisten ihmisten yläpuolelle, sillä tällöin korkeimman joukon näkemysten sisäsiittoisuus on itseaiheutettua. Asioiden kehittyminen järkevään suuntaan vaikeutuu.
Muun muassa nämä seikat ajavat siihen, että rodun vaihto on kohdallani väistämätöntä. Valitettavasti.
Kommentit