Tänään aamulla Neleh ja Eo pääsivät jälleen osallistumaan koulutyöhön, kun suunnaksi otettiin lähimetsä. Ei kun tulta nuotioon ja ripaus eräilyhenkeä!

Poika ja sen äiti laavulla

Löydätkös Eevelin kuvasta?

Sissi ja Eo

Pikku possut yhteistuumin tonkimassa

Jenten kanssa puolestaan kävimme iltapäivällä tutustumassa koulun pieneläimiin. Kun omia pieniä öttiäisiä ei enää ole, täytyy turvautua johonkin muuhun. Tyty suhtautui eläimiin pääasiassa hyvin. Aikaisemmin Jente on nähnyt vain kissoja ja hiehoja, joten maailmankatsomuksen avartaminen on paikallaan. 

Lintuja neiti Nente ei selvästikään ollut vielä rekisteröinyt olevan olemassakaan, marsut ja kanit vähän hirvittivät aluksi suurehkon kokonsa vuoksi, vipeltävä gerbiili olisi voinut maistua välipalaksi ja hamstereita ei noteerattu juuri lainkaan, koska herkkuvahti huomasi lattialla olevat herkkupalat (olki, heinä, roska ja sen sellaiset asiat). Lampaat ja vuohet ovat täysin sallittuja aitauksessa, mutta pupu vilahti pöksyyn, kun jättiläismäinen vuohikakara ilmestyi eteen ihka elävänä. Eläin oli itse asiassa hyvin pieni, mutta Jenteen verrattuna aika jätti. Seuraavalla visiitillämme yritän huolehtia myös kameran mukaan. Pennun ilmeet olivat näkemisenarvoisia.  

 Kuvia vielä todisteeksi siitä, että nyt Jentekin on saanut sellaista evästä, jota likka ei purematta niele:

Jente pääsi siis maistelemaan naudan kylkiluuta. Luiden kaluaminen toden totta opettaa pennulle kärsivällisyyttä. Jente ei ole vielä missään vaiheessa syönyt ruokaansa puremalla. Perusahne luonne.

Pieni suuruus on kehittynyt kahden viikon aikana valtavasti: enää se ei muistuta hurjasti vipeltävää marsua. Mukula on kasvattanut jalkojen pituutta huomattavasti ja marsumaisuus katoaa koko ajan. Hontelo pieni olento juoksee entistä lujempaa ja on saanut mukavasti ilmettä naamaansa. Ipana alkaa näyttää koko ajan persoonallisemmalta. Kyllä siellä alla koira piilee.