Reissusta on palattu ehjänä ja täynnä uusia kokemuksia ja ideoita! Juttua kyllä riittäisi blogin jos toisenkin verran eikä yksikään kuva riitä selittämään kaikkea, mutta lyhyestä virsi kaunis: matka oli upea kaikkine vaiheineen ja kesä 2007 sai aivan uuden merkityksen. Maisemanvaihdos oli mitä vaikuttavin kotiin tultaessa: yhtenä hetkenä olen monikulttuurisessa ympäristössä vieraassa maassa ja seuraavaksi vaellan heinänkorsi hampaiden välissä Pöljän maalaismaiseman ympäröimänä. Hektistä seilaamista läpi kymmenen valtion seurasi mitä rauhoittavin mielentila keskellä ajatonta pelto- ja järviympäristöä, josta voi todeta ajankulun vain luonnon muuttaessa asuaan yhä syksyisemmäksi.

Kuukauden ero teki koiriini lähtemättömän vaikutuksen: olen niille sittenkin tärkeä. Riemulla ei ollut rajoja, kun tuhlaajatyttö palasi maailmalta. Koirilla on oikeasti ajan tajua. Kuvittelin, ettei sillä ole valiä, olenko poissa viikon vai kuukauden. Olin väärässä. Itse asiassa haukut olivat aivan mahdottomia, kun aloitimme jälleen yhteiselomme.

En ehtinyt viettää kotona kuin vuorokauden, kun oli jo paineltava kohti uusia haasteita. 250 kilometriä kotiin ei tosin tunnu enää matkalta eikä miltään. Maaseudun rauha on aina nautinnollista. Vaikka Suomi on kurjan kylmä ja ällöttävän syksyinen maa, nautimme olostamme täysillä. Koirat ovat kovasti perääni. Ne näyttävät oikeasti pelkäävän, että jätän palaamatta iltanavetan jälkeen. Toki murret ovat hieman riehaantuneet saadessaan viettää kuritonta aikaa, mutta ainakin äiti oli selviytynyt niiden ruokinnasta kunnialla. Sitä vähän jännäsinkin, vaikka runsas ohjeistukseni oli varmasti kyllin laaja ja selkeä vaikka lapselle.

Olemme nyt agilitytauolla. Poikkeuksena olivat viikonlopun piirinmestaruuskisat. Piirinmestaruuksia ei nautiskeltu, ei näillä kontakteilla tai lähdöillä. Lauantaina Neleh otti nollavoiton hyppyradalta ja A-kisan kymppi (puomin kontakti ja rima) rittivät seuranmestaruuden pokkaamiseen (!). Eo taas ponkaisi komeasti A:lta ja hyppykisassa poika sai virhepisteet pituuden kosketuksesta. Osallistujia oli vähän ja nappasimme palkintopallipaikan jopa kolmesti lauantain kisoissa.

Sunnuntai ei ollut niin kukkea. Neleh vimmastui ensimmäisellä radalla ja päätti piirinmestaruuskamppailunsa ensimmäiseen väärään putkeen (otti muuten kontaktin hienosti tapauksen jälkeen..). Toisella radalla tyrin keppien lopetuksen koiran jättäessä viimeisen välin. En ole aivan varma tapahtumien kulusta videomateriaalin puutteen vuoksi, mutta jotain suurta vääryyttä siellä tein, koska Neleh on varma pujottelija. Eolla tyrin mitä yksinkertaisimman kepeille viennin eikä siinä ollut koiralla osaa eikä arpaa. D-kisassa Eo vielä riehaantui irtoamaan väärään putkeen (lue: ohjaaja ei ottanut koiraa kunnolla haltuun edelliseltä esteeltä). Siinäpä ne kisat pähkinänkuoressa: kylmä oli ja sateista. Kaipaan takaisin etelän lämpöön, missä tämän vilukissan ei tarvinnut palella.

Lisää treeniä, treeniä ja treeniä. Treenimahdollisuutemme tällä hetkellä vain ovat surkeat: Pöljällä ei ole agilityesteitä, joten emme etene toistaiseksi yhtään mihinkään suuntaan. Aika näyttää, jos olosuhteet tästä paranevat. Siihen asti nautimme muista huvituksista.