Jente ja hirven leuka © Esa Koivuranta

Jos palaamme edelleen Turun reissuun, voin todeta, ettemme Jenten kanssa päässeet aivan samalle aaltopituudelle. Etelä-Suomessa kevät on jo kadehdittavan pitkällä. On paljas maa talven yli muhineine tuoksuineen sekä linnut, joiden sirkutus täyttää ilman. Fasaanin kipsutellessa muutaman metrin päässä Eo ja Jente sekosivat täysin.

Jente pääsi ajon makuun enkä saanut enää keskeytettyä toimintaa - siinä sitä seurattiin, kuinka sirkkaliisa painatti sydämensä kyllyydestä pitkin peltoja mulahtaen välillä ojaan löytääkseen lisää ilmaan lehahtavia sorsia. Sain koiran pysymään kytkemättömänä käskyn alla jollain tavalla. Kuitenkin tarpeeksi matalalla ja lähellä liihottava lintu oli Jentelle liikaa ja ajojahti alkoi. Meillä on siis ongelma. Kuopion korkeudella on vielä pelivaraa - on aikaa korjata tilanne ennen kuin on liian myöhäistä.

Jente on upean vietikäs tapaus eli se on juuri sitä, mitä toivoin ja osasin odottaa. Luonteensa puolesta se on isänsä tyttö - koirassa on särmää ja temperamenttia. Useimpia koira hämää ensitapaamisen lirkuttelulla ja alistuneisuudella. Onhan se pieni ja laiha ja cavalierin kummallinen pää muistuttaa alienia. Todellisuudessa Jente on se, joka häntä tojossa ja niskakarvat taivasta kohden ilmoittaa, ettei tule luovuttamaan taistelua.

On uskomatonta, kuinka selvästi käyttäytymismallit periytyvät. Jo alle kolmikuisena Jente veti tuolin karmilta vaatteet lattialle asettuakseen niiden päälle. Minusta se oli suloista, vaikka tiesin toiminnan enteilevän jotain muuta.

Nykyään Jente on lauman pikku harakka. Pienet tavarat kuten hanskat, pipot, sukat ja kengät voi löytää Jenten tukikohdasta eli yleensä olohuoneen matolta. Typy ei suinkaan tee saaliistaan selvää - se vartioi niitä. Melko pitkään sain odottaa ärhentelyä aarteiden päältä. Roskapusseja ja kauppakasseja Jente on vahtinut jo pidemmän aikaa, mutta vihdoin talven vaihtuessa kevääseen on romuläjän päältä alkanut kuulua murinoita toisten koirien kulkiessa ohi.

Jente on kuuliainen, joten siltä on helppoa kieltää epämiellyttäviä toimintoja. Tietyt asiat ovat kuitenkin olemassa koirassa, vaikka ne saisikin lakaistua maton alle.

Koiran kouluttamisen viehättävyys piilee viettitasossa. Jentessä on sellaista kipinää ja tunnetta, jota muissa koirissani ei ole koskaan ollut. Jente on aina ollut tarkkasilmäinen. Neleh ja Eo eivät koskaan ole pälyilleet taivaalle tai seuranneet tuulilasia pitkin valuvia vesipisaroita. Jente jahtaa täydellä innolla lentäviä objekteja. Kouluttaessa koira käy karvaan kiinni kuin sika limppuun. En olisi ikinä arvannut, että Jenten parhaita leluja olisi myös majavaa sisältävä patukka.

Vielä kirpparilta hankittuja turkispalojakin paremmin, Jenteä motivoi oikea raato. Vanhan rouvan parfyymin huuruisten innoittajien lisäksi olemme käyttäneet jäniksenkäpälää. Ikävä kyllä joku söi ykköslelumme taskustani syystalvella ja moiset luksustuotteet ovat olleet poissa käytöstä. Sittemmin Eo on ylpeänä tuonut Iisalmen lenkillä jänön koiven. Eo kantoi löytönsä kotiin saakka ja minä pakastin sen oitis.

Tällä haavaa lumettoman ja asfaltittoman treenipaikan löytäminen lähialueelta on haastavaa. Menneellä viikolla harjoittelimme keppejä kotimme lähellä sijaitsevalla laavulla, johon on juuri levitetty uusi kivituhka. Kesken harjoituksen Jente alkoi ottaa ilmasta vainua eikä koira enää järin innostunut lampaan karvastani. Jente ilmaisi, että puuvajan katolla on jotain. Siellähän oli jäniksen lantio jalkoineen. Kirveellä jalat poikki ja sujautus taskuun. On se hienoa, että koirat osallistuvat aktiivisesti motivointilelujen etsimiseen.

Ymmärrän jollain tapaa, miksi ihmiset epäonnistuvat jopa cavalierin kanssa - Jente voisi olla ongelmatapaus täysin osaamattomissa käsissä. Olen hyvin ehdoton koiran pidossani. Viime kesänä höllensin tarkoituksella otetta, jotta en tappaisi koiran omatoimisuutta agilityn suhteen. Jente meneekin mukavaa kyytiä osaamiaan agilityesteitä. Se nimenomaan menee minne haluaa. Saan tehdä paljon töitä, jotta saan koiran kulkemaan tarkoituksenmukaisesti. Minulle tuottaa suurta iloa nähdä koiran juoksevan onnensa kukkuloilla, vaikka väärään suuntaankin.

Jente on viimeiseksi cavalierikseni loistava yksilö. Se ei ole mikään löllöcava vaan aktiivinen harrastuskaveri ja ihan oikea koira. En usko, että voisin luonteen perusteella saada parempaa cavalieria agilityharrastukseen.