Konkkaronkkamme kokoontuu tätä nykyä Oulussa. Pari viikkoa on jo vierähtänyt siivillä - tekemistä piisaa.

Jente on saanut kokeilla agiliitoa ja Eo myös hieman vähemmän. Nelehin kanssa pidämme lomaa ja keräämme uutta puhtia, vaikka puomi kaipaa vielä työstämistä. Jenten kanssa olemme saaneet ohjauskuviot hyvään kuosiin Kajaanissa vietetyn kesän johdosta. Taannoin törmäsin agilityn saralla suurehkoon ongelmaan: Jente ei osaa puomin kontaktia. Vaikka olemme tehneet valtavasti toistoja ja sittiänen on kulkenut kuin unelma, se ei loppujen lopuksi ymmärrä hölkäsen pöläystä 2on2off:sta.

Aivonystyrät ovat olleet ankarassa työssä: miten vääntäisin asian rautalangasta eläimelle, joka ei todellakaan ole koiramaailman Einstein. Aluksi hermostuin, kun jälleen tuli todistetuksi, miten hankalaa cavalierin kouluttaminen agilityyn on - ei ihme, että ihmiset valitsevat aidasta matalimman, bc-ilmiön. Tuskastun toisinaan ajattelemaan, miten paljon helpompaa harrastaminen voisi olla. Lopulta hyväksyn, että aivan itse olen tieni valinnut. Vieläpä täysin tietoisena siitä, että se vaatii lisätöitä.

Motivaatiota näistä epeleistä löytyy - ongelmanratkaisukyky ei ole paras mahdollinen. Koira kuitenkin oppii sitä paremmin mitä enemmän se osaa ja hoksaa. Olemme harjoitelleet elämälle yhdentekeviä asioita eli temppuja paljon normaalia enemmän.

Neleh ei jaksa keskittyä hyvin pitkäjänteisyyttä vaativiin nikseihin, mutta on innokas ehdottamaan eri vaihtoehtoja. Mummo häslää aivan liikaa ja se tykkää toimia eikä oppimisprosessi välttämättä edisty tippaakaan. Parhaiten Neleh oppii nopeita fyysisiä temppuja. Eo on emäänsä harkitsevampi ja yrittää paljon - koulutussuhteemme onkin hedelmällisempi. Edistymme pojan kanssa nopeasti.

Jente on aivan lapsenkengissä ja oma-aloitteisuus vaatii vielä kaivelua. Eonkin kouluttaminen oli aluksi erittäin hidasta ja työlästä. Lopulta jääräkin oppi ja nykyään yhteistyö on helppoa.

Tuskanhiki kirahtaa otsalle jo pelkästä ajatuksesta, kuinka paljon Jenten kanssa pitää harkata, jotta sen kanssa kehtaisi kivuta kisa-areenalle. Kilpauraa en jaksa pohtia vielä tässä vaiheessa. Parasta on nauttia yhteisestä tekemisestä ja pienistä onnistumisista.