Tänään 13.5. oli Eon Suuri Näyttelypäivä. Tuomarina toimi irlantilainen Joyce O'Connor. Eo oli puunattu oikein nätiksi, mutta se ei muuttanut sitä seikkaa, että Eolla ei ole turkkia, paitsi korvissa ja hännässä (eikä niissäkään ole kehumista). Yritin saada Eon seisomaan edes jollain tavalla, koska emme ole sitä harjoitelleet, vaan meillä saa palkan yleensä istumisesta.

Nuorissa oli seitsemän urosta ja Eo oli numero 901 eli oli kehässä viimeisenä. Rymässä kulkeminen ei sujunut Eolta parhaalla mahdollisella tavalla, koska Eon kanssa pitäisi juosta kevyesti, jotta se liikkuisi oikein. Olimme siis viimeisenä, eikä tilaa nopeampaan etenemiseen ollut ja Eo käveli hassusti. Juuri luokkamme alettua alkoi sataa ja se ehkä oli pelastuksemme. Olin jo varma, että saamme palata H:n metsästykseen ensi syksynä, kun paljon Eoa näyttävämpi koira sai H:n. Pöydällä Eo oli kuin mikäkin pieni ruppana, kuin uitettu koira, mutta sai tuomarilta osakseen sympatiaa. Eo on saukkomainen kuivallakin, mutta eihän tuomari sitä tiedä. Pöydällä se seisoi selkä kaarella kuin vinttikoira konsanaan. Käveleminen kahdestaan meni sitten jo vähän paremmin, kun saimme tilaa liikkua vähän vauhdikkaammin.

Hetki oli ratkiriemukas, kun meille ojennettiin punainen nauha. Minulle se on yhtä arvokas kuin ERI, koska koirani on todettu rodun täysivertaiseksi edustajaksi, eikä aivan surkeimmaksi sellaiseksi, mikä riittää vakuuttamaan ainakin minut siitä, että Eo on mahtava koira. Kilpailuluokassa sijoituimme neljänsiksi ja HUOM! kehässä oli viisi koiraa emmekä jääneet edes viimeisiksi! Mahtavaa. Oli Eo toki vaatimaton varjo muihin verrattuna, mutta ei se onneksi sitä itse tiedä .

Arvostelu oli hyvä, koska koirasta löytyi jopa hyviä puolia eikä vain moitteita ja puutteita (vapaasti suomennettuna): Mukava tasapainoinen pää, hyväntahtoinen ilme. Hyvä purenta, hyvä korvien asento, kaulan pituus ok. Olkapäiden asento voisi olla parempi, selkälinja voisi olla voimakkaampi. Mukava iloinen temperamentti. Voisi olla parempi liikkuessaan. Mitään mainintaa puuttuvasta massasta tai törröttävistä luista ei suureksi yllätykseksi ollut. Ehkä jotkin tuomarit antavat sen anteeksi vielä nuorissa.

Koska sää oli ikävä, emme viitsineet jäädä seuraamaan loppuja cavaliereja. En edelleenkään lämmennyt näyttelyilmapiirille: se on niin teennäinen eikä muistuttanut lainkaan mukavaa koiraharrastusta. Onneksi meidän ei tarvitse osallistua Nelehin ja Eon kanssa enää ikinä, sillä molemmista voi nyt tulla AVA näyttelytulosten perusteella. Mutta yritetään nyt ensin aloittaa se kisaaminen Eon kanssa ja saada Nelehkin joskus maaliin ..