Eo on ottanut mainion edistysaskelen! Pari päivää sitten tulimme kotiin sateen yllättämältä lenkiltä, kaikki kolme litimärkinä. Eo kihnutti itseään sohvan selkänojaan hulluuden vallassa kuten sillä on tapana ja hetken kuluttua se piehtaroi sohvalla kuin normaali koira. Tilanne kesti vain pienen hetken (poika putosi lattialle eikä enää sen jälkeen välittänyt moisesta vaarallisesta huonekalusta), mutta Eo piehtaroi ensimmäistä kertaa ihan oikein. Olen aika varma, että se oppii jujun ensi kesän aikana. Mahtavaa, piehtaroiva koira.

Löysin torstaina punkin Nelehin korvan tyvestä. Mokoman ilkiön olimme mitä todennäköisimmin napanneet lenkillä lähimetsästä. Seudun metsä on pääosin kuivaa, mutta löytyy sieltä pari lampeakin.  Välillä olemme rämpineet umpimetsässä, hyppineet täyttyneiden ojien yli ja pyörineet jos minkälaisissa pusikoissa. Yritämme nyt pysyä turvallisilla ja yksitoikkoisilla poluilla, kauempana kosteikoista. Se olisi huomattavasti helpompaa, jos en olisi tällainen metsän peikko.